Ei hakutuloksia.

Teksti ja kuva Arimo Kerkelä

Viikko jatkuu kuukauden

Etelä-Afrikan luonnossa riittää ihasteltavaa. Kuvan taustalla on tosin golfkenttä.

Pysähdys Etelä-Afrikassa venyi odotettua pidemmäksi.

Kun lensin Brasiliasta Etelä-Afrikkaan, oli tarkoitukseni olla maassa vain viikko. Toisin kävi. Lentoni Johannesburgiin laskeutui lähes kuukausi sitten, ja olen maassa edelleen.

Alkujaan suunnittelin, että pysähtyisin Johannesburgin jälkeen vain Mokopanen pikkukaupungissa maan pohjoisosissa. Suunnitelmat muuttuivat, kun saavuin Mokopaneen.

Paikalliset sohvasurffausmajoittajani ilmoittivat jo ensimmäisenä iltana, että voisin viipyä heidän luonaan niin kauan kuin haluaisin. Tulimme hyvin juttuun, joten peruin bussilippuni Zimbabween ja päätin venyttää lähtöäni kahdella viikolla.

Ja kun myöhemmin valmistauduin jatkamaan matkaani, sain viestin eräältä entiseltä majoittajaltani Euroopasta. Hän kertoi, että hänkin oli juuri nyt käymässä Etelä-Afrikassa – tosin lähes tuhannen kilometrin päässä. Peruin jälleen bussilippuni Zimbabween ja istuin seuraavat pari päivää linja-autoissa kohti Intian valtameren rannikkoa.

Tämän matkani aikana olen oppinut, ettei suunnitelmistaan kannata pitää kiinni liian tiukasti. Suunnitelmani ovat menneet uusiksi kymmeniä kertoja.

Vanhojen päätösten peruminen on usein vaikeaa. Silti se voi palkita.

Juuri nyt olen iloinen, että olen jämähtänyt Etelä-Afrikkaan näin pitkäksi aikaa. Tämä on kiehtova maa, jonka monimutkaisesta mosaiikista on vaikea saada selkoa lyhyellä pysähdyksellä.

Virallisia kieliä maassa on peräti yksitoista, epävirallisia vielä enemmän. Kaikilla etnisillä ja kielellisillä ryhmillä on omat erikoisuutensa. Samanlaista kulttuurien tilkkutäkkiä on vaikea löytää muualta.

Suunnitelmani ovat menneet uusiksi kymmeniä kertoja. Vanhojen päätösten peruminen on usein vaikeaa. Silti se voi palkita.


Viihdyn Etelä-Afrikassa.
Vaikka maalla on paljon ongelmia, on eteläafrikkalaisten vieraanvaraisuus ilmiömäistä. Myös uudet paikalliset tuttavani ovat huomanneet tyytyväisyyteni.

Viikko sitten istuin iltaa köyhien tummaihoisten seurueessa, jonka jäsenet olivat kotoisin eri etnisistä ryhmistä ympäri maata. Loppuillasta humaltunut seurue keksi, että minäkin tarvitsen afrikkalaisen nimen.

Illan perusteella ryhmä päätti, että nimeni olisi Thabo. Se on sothoa ja tarkoittaa onnellista.

arimotravels.com
Sarjassa seurataan Jylkkärin entisen toimittajan matkaa maailman ympäri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *