Ei hakutuloksia.

Teksti ja kuva Arimo Kerkelä

Kymmenen päivää hiljaisuutta

Onko aivopesu oikein, jos siitä seuraa lähes pelkkää hyvää?

Miltä kuulostaisi puolitoista viikkoa meditointia ilman yhteyttä ulkomaailmaan?

Juuri tästä on kyse Vipassana Dhamma -meditaatioretriiteissä, joita järjestetään Vipassana-keskuksissa ympäri maailmaa.

Retriittien ohjelma on selkeä. Herätys aamuneljältä, aamutoimet, meditointia. Aamupala, meditointia, lounastauko ja meditointia. Iltapäivällä teetä ja hedelmiä, sitten meditointia, oppitunti ja lisää meditointia. Nukkumaan pääsee yhdeksän jälkeen.

Tätä jatkuu kymmenen päivää. Kommunikointi muiden oppilaiden kanssa on kiellettyä, joten puhuminen rajoittuu muutamiin opettajan kanssa vaihdettuihin lauseisiin.

Vähäiset yöunet ja päivällisen puute haittasivat yllättävän vähän, kun päivänsä vietti silmät kiinni istuen.

Osallistuin Vipassana-retriitille Javan saarella Indonesiassa. Kokemus oli ehdottomasti positiivinen. Puolessatoista viikossa ehti oppia paljon itsestään. Uskon vahvasti, että kurssi teki minusta paremman ihmisen.

Vähäiset yöunet ja päivällisen puute haittasivat yllättävän vähän, kun päivänsä vietti silmät kiinni istuen.

Ja vaikka kommunikointi oli kiellettyä, ei leirillä kokenut olevansa täysin yksin. Muut oppilaat tuntuivat läheisiltä, ja kurssi oli vahvasti yhteinen kokemus.

Meditointiin keskittyminen oli paljon vaikeampaa, ja ajatukset karkailivat paljon. Silti jokaiseen päivään mahtui useita tunteja Vipassana-tekniikan mukaista hengityksen ja kehon tuntemusten seurantaa.

Kurssin opetukset tuottivat minulle eniten päänvaivaa. Buddhalaisuuteen pohjaavaa Vipassanaa väitetään uskonnoista riippumattomaksi ja tieteelliseksi, mutta tämä ei varsinaisesti pidä paikkaansa.

Esimerkiksi kurssin opit uudelleensyntymisestä ja universumin rakenteesta poikkeavat nykytieteen vallitsevista käsityksistä.

Kokemus maistuu aavistuksen aivopesulta.

En oikeastaan tiedä, mitä mieltä olen Vipassana-retriiteistä.

Toisaalta kurssin opit lipsuivat selvästi pseudotieteen puolelle. Uusia uskomuksia tuodaan mukaan pikkuhiljaa, eikä kymmenen päivän aikana ole mahdollisuutta väittää vastaan tai kuulla vaihtoehtoisia mielipiteitä. Kokemus maistuu aavistuksen aivopesulta.

Samalla tiedän, että kymmenen päivän kurssi on muuttanut monen ihmisen elämän parempaan suuntaan.  Hetkessä elämistä ja vaikeuksien hyväksymistä opettava filosofia sisältää runsaasti hyvää ja kaunista.

Vaikka Vipassanan opettama maailmankuva ei olisi totta, siihen on uskomisella lähes pelkästään positiivisia seurauksia.

Kumpi on lopulta tärkeämpää: totuus vai hyvyys?

arimotravels.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *