Ranskalainen Sabrina Perruchas, 23, työskentelee Canberrassa yksinhuoltajaäidin ja kolmen lapsen perheen au pairina. Hän naurahtaa olevansa varmasti Australian edullisin lastenhoitopalvelu. Perruchas ansaitsee alle 170 Australian dollaria viikossa, vaikka hän on vastuussa kolmesta lapsesta. Suositeltu minimipalkka yhden lapsen hoitamisesta on 200 dollaria.

”On valitettavan totta, että au pair on köyhien perheiden vaihtoehto. Ei kaikilla ole varaa Australian lastenhoitomaksuihin”, Perruchas pohtii.

Au pairit ovat lastenhoitajia, jotka asuvat isäntäperheessään ja hoitavat perheen lapsia. Heille maksetaan taskurahaa, ja lisäksi perheen pitää tarjota majoitus ja ruokailut. Au pairit ovat tulleet suomalaisille tutuiksi esimerkiksi Ylen Au pairit -sarjasta, jota on kuvattu myös Australiassa.

Australiassa heille suositellaan vähintään 200−250 Australian dollarin (140−180 euron) viikoittaista taskurahaa noin 25 tunnin työstä.

Yhden lapsen kokopäivähoito maksaa keskimäärin 75−165 dollaria.

Au pairien palkkaaminen on australialaisperheille usein taloudellisesti kannattava ratkaisu. Päivähoitomaksut ovat puheenaihe, joka herättää keskustelua australialaismediassa tasaisin väliajoin, sillä maksut nielaisevat palkasta helposti leijonanosan.

The Daily Telegraphin Australia-versiossa (21.5.2016) julkaistu selvitys päivähoitomaksuista osoittaa, että yhden lapsen kokopäivähoito maksaa keskimäärin 75−165 dollaria (55−120 euroa) päivässä.

Hinta vaihtelee alueittain, ja esimerkiksi monessa Sydneyn lähiössä 165 dollaria päivässä on tavallinen hinta. Suomessa yhden lapsen päivähoitomaksu voi olla korkeintaan 290 euroa kuukaudessa.

Sataa dollaria (72 euroa) päivässä pidettiin julkisessa keskustelussa pitkään kokopäivähoidon kipurajana, mutta summasta on tullut enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Päivähoitomaksuja on puitu Australian hallituksessa vuodesta 2013, eikä keskustelulle näy loppua.

Kulttuurienvälistä vaihtoa ei au pairien kanssa välttämättä pääse syntymään.

Working Holiday -matkailijoista onkin tullut ratkaisu monen perheen päivähoito-ongelmiin, kuten The Australian uutisoi (4.3.2017).

Australialaiset maatilat ja monet palvelualan työpaikat ovat jo pitkään olleet riippuvaisia Working Holiday -matkaajista, mutta myös perheet ovat yksi kasvava nuorten matkailijoiden työllistäjä. Australiassa työskentelevien au pairien määrästä ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa, sillä monet perheet maksavat palkan käteisellä.

The Australianin uutisessa kerrotaan myös Australiassa toimivan Indonesia-instituutin ehdotuksesta luoda erillinen au pair -viisumi.

Esimerkiksi Indonesiasta ja Filippiineiltä olisi paljon tulijoita Australiaan, mutta heidän viisumivaatimuksensa ovat paljon tiukemmat kuin Working Holiday -yhteistyömaista tulevien.

Au pairin ottaminen on usein tilanne, jossa molemmat osapuolet voittavat.

Etelä-Sydneyssä asuvan Tanya Brownin kolmilapsisessa perheessä on ollut viisi au pairia Euroopasta ja Yhdysvalloista.

Brown pohtii, että varsinaista kulttuurienvälistä vaihtoa ei au pairien kanssa välttämättä pääse syntymään.

”Kun me vanhemmat olemme kotona, au pairit lähtevät viettämään aikaa ulkona.”

Sydneyläisessä Amy ja Neil Thompsonin perheessä on au pair nyt toista kertaa. Thompsonit ovat ottaneet mieluummin yli 20-vuotiaita au paireja. Amy Thompsonin mielestä etenkin nuorimmat eli 18–19-vuotiaat au pairit saattavat ajatella, että lastenhoito on vain helppoa lasten kanssa leikkimistä.

Thompsonit asuvat Coogeella, jossa päivähoitomaksut ovat Sydneynkin mittapuulla kalliit. Kolmen lapsen päivähoito maksaisi 450 dollaria (320 euroa) päivässä.

Vähän yli vuoden ikäiset kaksoset Alistair ja Maggie (kuvassa) sekä kolmivuotias Elliot pitävät Amy ja Neil Thompsonin kiireisinä. Thompsonien arki helpottui, kun he ottivat perheeseen au pairin.

Thompsonit pyörittävät ravintolaa lähellä kotiaan. Yrittäjäperheessä on itsestään selvää, että molempien vanhempien työpanosta tarvitaan. Epäsäännöllisten työaikojen vuoksi lastenhoitajan palkkaaminen olisi hankalaa.

”Meillä on ollut au pair nyt yli puoli vuotta, ja elämämme on ollut paljon helpompaa kuin päivähoitoaikoina.”

Amy Thompsonin mukaan au pairin ottaminen on usein tilanne, jossa molemmat osapuolet voittavat.

”Perhe saa lastenhoidon järjestettyä helposti, ja au pair välttyy esimerkiksi Sydneyn kalliiden vuokrien maksamiselta. Lisäksi au pairille jää aikaa muuhun työhön tai opiskeluun.”

Thompsonien ensimmäinen au pair teki lastenhoitokeikkoja myös muissa perheissä, ja perheen nykyinen au pair on opiskelija. Opiskelija hyötyy myös siitä, että työpaikka on kirjaimellisesti oven takana, jolloin työmatkoihin ei kulu aikaa.

Perhe maksaa au pairilleen 250 dollaria (180 euroa) viikossa 20–25 tunnin työstä ja 20 dollaria jokaisesta ylimääräisestä tunnista, jos hän haluaa ansaita lisää. Au pair syöttää lapset, käy kävelyillä heidän kanssaan ja siivoaa lasten tekemät sotkut.

Tämän lastenhoitokokemuksen jälkeen tuntuu hienolta palata tavallisiin töihin

Canberrassa työskentelevä Sabrina Perruchas on joutunut tukemaan isäntäperheensä äitiä, kun hänellä on ollut stressiä.

”Perheen äiti on joskus itkenyt olkapäätäni vasten. Ihan kirjaimellisesti. Tietenkin haluan lohduttaa ihmisiä, jos heillä on vaikeaa, mutta en ole psykologi vaan au pair.”

Perruchas opiskelee mainosalaa pariisilaisen kauppakorkeakoulun maisteriohjelmassa. Hän teki kandidaattiopintonsa journalistiikasta ja viestinnästä Rennesin kaupungissa, ja hänelle on kertynyt työkokemusta laajalevikkisen ranskalaisen sanomalehden ja muotilehden mainososastolta.

”Kieltämättä tämän lastenhoitokokemuksen jälkeen tuntuu hienolta palata tavallisiin töihin.”

Jos Perruchas olisi nyt lähdössä Working Holidaylle, hän etsisi muuta työtä kuin lastenhoitamista.

”Taidan olla vähän liian vanha ja itsenäinen au pairiksi. Olen asunut omillani 18-vuotiaasta asti, ja olen kaikissa au pair -tapaamisissa aina vanhin.”

Au pairista on kuitenkin tullut perheen lapsille tärkeä henkilö.

”Perheen nuorin lapsi sanoo minua joskus vahingossa äidiksi.”

Siiri Olkinuora ehti ennen Australiaan lähtöään muun muassa opiskella Jyväskylän avoimessa yliopistossa kasvatustiedettä ja erityispedagogiikkaa. Suunnitelmissa on hakea elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen koulutusohjelmaan Tampereen yliopistoon.

Suomalaisen au pairin neuvo: Skypetä, skypetä ja skypetä

Viime syksynä Siiri Olkinuora ei aikaillut. Parissa viikossa hän haki Working Holiday -viisumin Australiaan, etsi isäntäperheen ja lähti au pairiksi toiselle puolelle maapalloa.

Jos Olkinuora voisi nyt neuvoa au pairiksi Australiaan lähtevää itseään, hän antaisi kaksi neuvoa. Ensinnäkin: skypetä, skypetä ja skypetä isäntäperheiden kanssa. Toiseksi: tee aina kirjallinen sopimus työn määrästä, työtehtävistä ja työajoista.

”Valitsin ensimmäisen isäntäperheeni liian nopeasti, ja skypetin heidän kanssaan vain kerran kunnolla. Paikan päällä paljastuikin sitten kaikkea ikävää ja ahdistavaa. Olin enemmän siivooja kuin lastenhoitaja, ja jouduin tekemään ilmaista työtä, sillä kirjallista sopimusta ei ollut.”

Olkinuoran au pair -ura jatkui paremmissa merkeissä, kun hän siirtyi uuteen perheeseen. Hän kokee, että ilman ensimmäistä isäntäperhettä hän ei olisi löytänyt nykyistä, mukavaa perhettään.

”Au pairina Australiassa oppii englantia ja saa kokemusta lasten kanssa työskentelystä. Englannin taito on tärkeä jo pääsykokeessa ja tietenkin myöhemmin opinnoissa”, hän miettii.

Olkinuoran nykyinen isäntäperhe asuu Australian pääkaupungissa Canberrassa, jossa on alle 400 000 asukasta.

”Sydneyssä on mukava käydä, mutta ehkä se olisi asuinpaikaksi Hämeenlinnan tytölle liian hektinen.”

Fakta: Mikä on Working Holiday?

  • Working Holiday -viisumia Australiaan voi hakea Suomen lisäksi 20 maasta.
  • Suomalaiset ovat päässeet Working Holidaylle vuodesta 2002.
  • Vuonna 2016 Australiaan tuli 1 560 suomalaista Working Holiday -viisumilaista.
  • Hakijan pitää olla 18−30-vuotias. Viisumi maksaa 440 Australian dollaria (310 euroa) ja oikeuttaa lomailemaan ja työskentelemään Australiassa vuoden. Saman työnantajan palveluksessa saa työskennellä korkeintaan kuusi kuukautta.
  • Jos Working Holiday -viisumia haluaa pidentää toiselle vuodelle, ensimmäisen vuoden aikana täytyy työskennellä vähintään 88 päivää Australian maaseudulla tietyt kriteerit täyttävässä työssä, yleensä maatiloilla.