Ei hakutuloksia.

Teksti ja kuvat Matti Parkkinen

Kahdenlaista Suomi-kuvaa

Suomi näkyy Venäjän Nato-keskustelussa silloin tällöin. Jylkkäri selvitti, miten venäläislehdet kirjoittavat Suomesta ja sotilasliitto Natosta.

Venäjän lehdistö on jakautunut kahtia laatulehtiin ja laajalevikkisiin lehtiin. Tietyt laatulehdet, esimerkiksi Nezavisimaja Gazeta ja aikaisemmin Kommersant, ovat olleet enemmän kallellaan opposition suuntaan tai vähintäänkin kriittisiä, kun taas laajalevikkiset tabloidit edustavat lojalistista kantaa.

Vakavasti otettava valtakunnallinen Izvestija vaappuu välimaastossa, ja sitä onkin syytetty sensaatiohakuisuudesta ja toimimisesta hallituksen ehdoilla. Näihin arvioihin on päätynyt Anna Arutunyan teoksessaan Media in Russia (2009).

Jylkkäri päätti ottaa Integrum-tietokannan avulla selvää, mitä Venäjän lehdistössä puhutaan Suomesta ja Natosta. Rajasimme haun koskemaan keskeistä printtilehdistöä elo-joulukuussa 2016. Tuona aikana Natoa käsiteltiin Venäjän keskeisissä sanomalehdissä hieman yli 2000 kertaa. Jutuista noin 120:ssä mainittiin Suomi. Yllättäen myös lasten huostaanotto nousi eräästä jutusta esiin.

Poliitikot penäävät vastatoimia, kun taas armeijaa lähellä olevan lähteen mukaan tilanne ei herätä huolta.

Kommersant kirjoitti 24. elokuuta 2016 Suomen ja Yhdysvaltain suunnittelemasta lähenevästä sotilaallisesta yhteistyöstä.

Jutun mukaan Suomi on valmis parantamaan suhteitaan Venäjän kanssa, mutta pelkää naapurimaan arvaamattomuutta ja suunnittelee siksi sotilaallista yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa. Tähän toimittajat ovat päätyneet vierailtuaan Helsingissä suurlähettiläspäivillä.

Jutusta käy ilmi, että Suomen ja Yhdysvaltain sotilaalliseen yhteistyöhön suhtaudutaan Venäjällä kaksijakoisesti. Poliitikot penäävät vastatoimia, kun taas armeijaa lähellä olevan lähteen mukaan tilanne ei herätä huolta.

Duumassa eli Venäjän parlamentin alahuoneessa olevien lähteiden mukaan kyseisen liikkeen ei tulisi jäädä ilman vastatoimia, joita voisivat esimerkiksi olla sotilaallisen toiminnan vahvistaminen rajan tuntumassa.

Venäjän pääesikuntaa lähellä oleva lähde puolestaan rauhoittelee tilannetta. Hänen mukaansa Läntisellä sotilaspiirillä ja Itämeren laivastolla on jo nyt tarpeelliset mahdollisuudet ”alueen turvallisuuden takaamiseksi.”

Suomi ja Yhdysvallat allekirjoittivat kahdenvälisen puolustusyhteistyötä koskevan aiejulistuksen 7. lokakuuta 2016.

8. syyskuuta Izvestija kertoi, että Venäjä on lähettänyt Nato-maille sekä Ruotsille ja Suomelle esityksen Itämeren lentoturvallisuuden parantamiseksi. Suomelle ja Ruotsille lähetettiin samat ehdotukset kuin Nato-maille. Suomi nähdäänkin jutussa Ruotsin tapaan neutraalina maana, joka on Itämeri-asioissa tasavertainen Nato-maiden kanssa.

Neutraalit maat vain odottavat Brysselin reaktiota Venäjän aloitteisiin.

Toisaalta Suomen ja Venäjän erityissuhteista kielii se, että toimittaja Nikolai Surkovin mukaan maat ovat sopineet puolustusministeriöiden tasolla ”jopa tapaamisesta, jota kuitenkin Suomen toimesta lykättiin”.

Neutraalien maiden toimijuudesta esitetään kuitenkin myös kriittisiä arvioita. Moskovan valtiollisen kansainvälisten suhteiden instituutin (MGIMO) professori Dmitri Danilov sanoo, että neutraalit maat vain odottavat Brysselin (Naton päämaja, toim. huom.) reaktiota Venäjän aloitteisiin.

Suomi nähdään siis neutraalina, Naton kanssa tiettyyn pisteeseen asti tasavertaisena neuvottelukumppanina, joka on kuitenkin alisteinen Naton päätöksille.

Ikään kuin Suomella ei olisi lehden siteeraaman asiantuntijan mukaan toimijuutta ilman Natoa lentoturvallisuuteen liittyvissä asioissa.

Tästä kielii myös se, että jutussa ei mainita ollenkaan tasavallan presidentti Sauli Niinistön Kultarannassa 1.7.2016 Venäjän presidentti Vladimir Putinille tekemää ehdotusta transponderien käytöstä Itämerellä, mihin Putin Ylen mukaan suostui.

Suomalaiset pitävät valtiotaan ”säälimättömän ja järjenvastaisen terrorin maana suhteessa lapsiin”.

Nezavisimaja Gazeta (25.10.2016) taas käsittelee median murrosta ja informaatiovaikuttamista.

Lehden mukaan ”Yhdysvaltain, Englannin, Ranskan, Saksan ja muiden maiden johtajat puhuvat hermostuneina siitä, miten Venäjä käyttää sosiaalista ja muuta mediaa tahriakseen näiden maiden politiikkaa.” Yhtenä esimerkkinä muista maista mainitaan Suomi.

Artikkelin Suomea koskeva osuus on pitkälti käännetty haastattelusta, jonka Suomen valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantila antoi uutistoimisto Reutersille 19. lokakuuta. Lehti kirjoittaa Mantilan arvioineen, että Venäjä tähtää muun muassa siihen, että Suomea varoitetaan liittymästä Natoon.

Tämän lisäksi Nezavisimaja Gazetan jutussa nousevat esille Suomen ja Venäjän väliset lapsikiistat.

Mantilan mukaan venäläisviestimet ovat raportoineet kylmäverisistä suomalaisista virkamiehistä, jotka ottavat venäläisen perheen lapsia huostaan vain heidän kansalaisuutensa takia.

Lisäksi lehti lainaa venäläistoimittajia, joiden mukaan myös suomalaiset pitävät valtiotaan ”säälimättömän ja järjenvastaisen terrorin maana suhteessa lapsiin”.

Väite perustuu ilmeisesti Gazprom-median omistaman televisiokanava NTV:n uutiseen. NTV on yksi Venäjän suurimmista tv-kanavista. Viikoittain sitä katsoo yli 40 miljoonaa ihmistä.

Kuten esimerkeistä käy ilmi, Venäjän virallinen diskurssi on Suomen suhteen kaksijakoinen.

Toisaalta puolustuspoliittisen yhteistyön syventäminen Yhdysvaltain kanssa herättää huolta, toisaalta ei.

Huomionarvoista on myös se, että esitellyistä artikkeleista vain Kommersant nosti Suomen juttunsa pääaiheeksi.

Ylipäätään Suomeen liittyviä juttuja julkaistiin syksyn aikana vajaat 2000.

Osana juttua Suomeen viitattiin muun muassa silloin, kun puhuttiin informaatiovaikuttamisesta tai lentoturvallisuudesta Itämerellä. Suomesta luotiin kuvaa neutraalina maana Ruotsin ohella, mutta samalla nostettiin esille Suomen ja Venäjän kahdenväliset suhteet.

Suomi ei siis ole Venäjän Nato-keskustelun keskiössä. Toisaalta Suomi kuitenkin kiinnostaa Venäjän lehdistöä muutenkin kuin Nato-asioissa. Ylipäätään Suomeen liittyviä juttuja julkaistiin syksyn aikana vajaat 2000.

Sanoma- ja aikakauslehtiä voi Moskovassa ostaa muun muassa kadunvarsien kokoontaitettavista myyntipisteistä.

Kommersant, Izvestija ja Nezavisimaja Gazeta

  • Kommersantin (suom. Liikemies) juuret ovat vuonna 1987 perustetussa Fakt-nimisessä Neuvostoliiton ensimmäisessä ei-valtiollisessa tietotoimistossa. Lehteä alettiin julkaista vuonna 1989, ja se oli ensimmäinen yksityisomisteinen viikoittainen talousjulkaisu. Vuodesta 1992 lehteä on julkaistu päivittäin. Levikki on tänä päivänä
    100 000–120 000 kappaletta.
  • Izvestija (suom. Sanomat) perustettiin alkuvuodesta 1917, ja lokakuun vallankumouksen jälkeen lehden poliittista linjaa määritti bolševismi. Tänä päivänä lehden omistaa National Media Group -holdingyhtiö, joka omistaa myös esimerkiksi Pietarin Metro-lehden ja jolla on omistuksia useissa tv-kanavissa. Lehden levikki on 147 000. Facebookia muistuttavassa sosiaalisen median palvelussa Vkontaktessa lehdellä on noin 360 000 seuraajaa, Twitterissä vajaat 250 000.
  • Nezavisimaja Gazeta (suom. Riippumaton Sanomalehti) perustettiin joulukuussa 1990. Lehti ilmestyy päivittäin, ja se keskittyy yhteiskunnallisen, poliittisen ja kulttuurielämän ympärille Venäjällä ja ulkomailla. Lisäksi lehti julkaisee kahdeksaa eri liitettä, jotka käsittelevät muun muassa Moskovaa, tiedettä sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Lehden levikki on 55 000. Facebookissa sillä on hieman alle 18 000 seuraajaa.
    Lähteet: kommersant.ru, ria.ru, vk.com, twitter.com, nm-g.ru, media.informexpress.ru, ng.ru, facebook.com ja nezavisimgazeta.advrba.ru.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *