Ei hakutuloksia.

Teksti  Saara Manninen

Ota vastuu itsestäsi ja voi hyvin!

Onnellinen ja hyvä mieli. Terveys. Perhe ja ystävät. Aktiivisuus, terveellinen ravinto ja riittävä lepo.

Yliopistolla opiskelijasta pidetään huolta. Ensimmäisten viikkojen aikana fuksit oppivat Student Life –ohjelmasta, oppilaitospastorista, hyviksistä ja YTHS:n palveluista. Korkeakoululiikuntaa mainostetaan, ja ainejärjestöt järjestävät virkistäviä luontoretkiä, liikuntakisoja ja bileitä. Tutorit auttavat ummikkoa ja tutustuttavat uuteen kaupunkiin.

Uutena opiskelijana minulla on ollut turvattu olo tänä syksynä. Kaikki tuntuvat haluavan, että minun on hyvä olla. Lehtorit muistuttavat riittävästä unesta ja amanuenssi suosittelee sopivan kurssimäärän ensimmäistä syksyä varten. Olen törmännyt huolenpitoon lähes joka päivä.

Toisin oli vuonna 2009, kun aloitin Helsingissä ammattikorkeakouluopiskelut. Ensimmäisen päivän infossa meille sanottiin, että jouluun mennessä olette katkeamispisteessä. ”Älkää luovuttako, vaan tehkää parhaanne.” 18 opiskelijan ryhmästä kaikki jaksoivat joulun yli. Myöhemmin kaikki löysivät paikkansa ja vaikuttavat nykyään tyytyväisiltä elämäänsä.

Miksi hyvinvoinnista pidetään niin kovaa ääntä? Miksi se saa nykyään niin paljon tilaa ajatuksissamme?

 

Yhteiskunta ympärillämme pyörii mielettömällä tahdilla, kovemmin kuin kuusi vuotta sitten ensimmäisenä fuksivuotenani. Meitä kannustetaan tehokkuuteen, jokaisella opiskelijalla pitäisi olla suunnitelma. Asetetut tavoitteet tulisi saavuttaa ja opiskelut suorittaa entistä nopeammin. Samaan aikaan kansatalous kuitenkin laahaa ja työttömyysluvut nousevat. Ristiriitaista ja suorituskeskeistä.

Entä, jos en halua suorittaa elämääni? Entä jos haluan rauhassa oppia uutta ja olla tyytyväinen elämääni?

 

Uskon, että jokaisella opiskelijalla on kyky huolehtia itsestään ja tieto siitä, miten ja milloin voi hyvin riippumatta opinahjostaan. Vaikka maailma tuntuisi merkityksettömältä ja elämä haasteelliselta, en saisi antaa periksi. Minun pitää ottaa elämästäni vastuu ja kuunnella itseäni, tietää mitä haluan. Kukaan ei voi voida hyvin puolestani, vaan teen sen itse. Kun voin hyvin, elämääni kuuluvat vaikeat hetket eivät tunnu ylitsepääsemättömiltä. Ne vahvistavat minua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.