Ei hakutuloksia.

Teksti  Ville Arvio

Bändi hyvä, keikka paska

Kävinpä keikalla Ilokivessä. Musa oli mukavaa, bändit hyviä. Tosin, keikka oli aika paska.

Samalla viikolla menin Rentukkaan kuuntelemaan kaverin keikkaa. Kolme bändiä, monenlaista ja jopa ihan menevää soittoa tuorehkoilta bändeiltä. Mutta taas: itse keikka on syvältä.

Nautin musiikin kuuntelusta, mutta mikä siinä on, että live-keikat täytyy miksata niin kovaäänisiksi että korvia särkee? Ei se musiikki parane, mitä kovempaa sitä soitetaan!

Itse asiassa päinvastoin: soitto on pahimmillaan miksattu niin voimakkaaksi, että musiikki muuttuu mössöiseksi särinäksi. Kovimmat rummuniskut ylittävät kipukynnyksen. Koeta siinä nauttia, kulttuurista. Ilokivestä lähdin pois toisen biisin jälkeen, Rentukassa siirryin kuuntelemaan baaritiskien taakse, kolmisenkymmenen metrin päähän lavasta – siltikin korviin otti. Ja päähän.

 

”Voithan sä käyttää korvatulppia?” Tietysti – vaan tulenko enää toiste, jos hyvästä musasta, huonosta keikasta on palkkana tinnitus nukkumaan menon hiljaisuudessa?

Tosin eipä se musiikki tulppienkaan läpi parane. Kaikki tulpat jossain määrin mumisuttavat ja muuttavat ääntä. Ylipäätään oleellinen kysymys on se, miten fiksu lähtökohta illalle on, että kuulon vaurioittaminen on normijuttu ja kuuluu oleellisesti baari- ja keikkakulttuuriin?

Tupakat saatiin kuppiloista onneksi tumpattua – milloin pysyttäisiin järkevissä äänirajoissa? Live-musiikin kuuluu soida kuuluvasti ja kovaakin, mutta ei sen nyt kuulokojeiden menekkiä ole tarkoitus edistää.

 

No, kävinpä lihatiskibaarissa joraamassa pelireissulla kaverien kanssa. ”Ai mitä kuuluu?”, siis: ”AI MITÄ KUULUU?”. Yhteisöllisyys on huipussaan – samoin volyymit. Kaveri näyttää älypuhelinsovelluksesta desibelejä: noin 100 dB on keskiarvo. Paperikoneet sentään hyrisevät vain 90 desibelissä. Kuulosuojainten käyttö on konesalissa pakollista. Suositus melussaoloajaksi sadassa desibelissä on 15 min. Ainakaan ei tule nk. pitkä ilta.

Yleinen turvallisuusraja melulle on 85 dB. Kipukynnys ylittyy noin 120 dB:ssä. Eipä ihme, jos korvat huutavat kulttuurikeikan jälkeen kuin pää krapulaa juopon aamussa. Tosin, pahimmillaan se kuulo ei palaudu vesilasin ja pizzan jälkeen.

Miksaajalla on suuri valta – varmistaa hieno keikka tai tehdä musiikista särisevää mössöä. Hän voi tehdä jopa väkivaltaa suurelle joukolle ihmisiä – tuhoten korvan korvaamattomia kuulosoluja, jopa jo suoraan nostamalla äänenpaineet ylittämään kipukynnyksen.

Toivotan nautinnollisia keikkoja.

  1. Jeremias

    Hopsan, kerrankin Rentukassa, jotain metallimökää ja kourallinen yleisöä. Vaikutti taas siltä kuin soundcheckissä olisi oletettu täysi tupa isoja ihmisiä ääntä vaimentamaan. Ihmismassa vaimentaa kivasti. Sitten vaan soitetaan täysiä lähes tyhjälle baarille eikä kukaan korjaa tasoja keikan aikana. Erityisesti diskantit menee viimeistään korvassa rikki. Ja tämä kokemus baarin takanurkassa. No harvat tukanheiluttajat olivat tyytyväisen näköisiä mutta tuo ylikorostettujen diakanttien säröäminen korvassa on melkeen normijuttu. Miksataanko ne musat siis toiveikkaasti ylitäysille yleisöille vai joillekin tietyille korvatulpille?

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. H.J.

    Mainio teksti Villeltä! Olin kuskina Popedan keikalle v. 2000. Seisoin kaverien vieressä eturivissä vajaan vartin. Sieltä tuliasiksi tullut ikuinen pininä korvissa eli tinnitus on heikentänyt elämänlaatua ja yhdellekään keikalle ei nykyään tulisi mieleen mennä eturiviin, vaikka korvatulppia käytänkin. Lapsukaiset, varatkaa joka keikalle omat korvatulpat tahi euro-pari ylimääräistä, jotta ainokainen kuulonne ei mene!

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  3. S.S.masokisti

    Enpä usko tämän olevan kovin yleinen ongelma tai riesa keikoilla kävijöille. Useimpien mielestä keikka ei välttämättä ole syvältä, vaikka bändi kovilla volyymeilla soittaisikin. Ja riippuu bändistä myös, joillakin musiikki oikeasti paranee mitä kovempaa soitetaan. Soittiko siellä indiereggae-pumppu vai jokin rokkenroll-orkesteri? Ja hauska tuo ajatus keikasta Ilokivessä tai Rentukassa kulttuurina!

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  4. C.B.

    Jos käy oikeasti paljon keikoilla ja haluaa suojella kuuloaan, kannattaa harkita kunnon korvatulppia, jotka massan avulla muotoillaan kunkin oman korvan muotoon ja desibeliasteen (tai sen, kuinka paljon tulppien tahtoo suodattavan melua) saa valita muutamasta vaihtoehdosta itse. Nämä hifistelykorvatulpat ovat kyllä kalliit, mutta toisaalta ihan fiksu panostus jos haluaa suojella kuuloaan. Tällaiset korvatulpat eivät myöskään muunna musiikkia sellaiseksi melupuuroksi. Tietty ovat kyllä oikeasti aika suolaisen hintaiset, mikäli keikoilla käynti on vain satunnainen iltojen ilo… Anyways, hyvä teksti, olen harmitellut monesti keikoilla ihan samaa.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  5. Ananasakäämä

    Suhteellisen älytöntä liittää yökerhojen volataso keikkojen volatasoon. Mainitut Ilokivi ja Rentukka ovat varsin haasteellisia tiloja miksata keikkaa matalan katon takia. Eikä miksaajakaan voi tehdä rajattomasti keikkojen äänenvoimakkuudelle, miten sitä miksataan vaikka rummut hiljaisiksi?

    Kannattaa myös opetella käyttämään vaikka ns. joulukuusitulppia. Yleisen harhaluulon vastaisesti edes tällaiset vain muutaman euron apteekissa maksavat ikitulpat eivät muunna ääntä miksikään. Itse en edes lähtisi keikalle ilman tulppia, paitsi ehkä jotain akustista yhden miehen showta kuuntelemaan.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *