Ei hakutuloksia.

Teksti  Milla Salo

Valoisin aika vuodesta

Olen odotellut, että se alkaisi. Jysähtäisi päälle ja pimentäisi maailman. Nuorgamissa se on radiouutisten mukaan jo alkanut. Täällä valta on valoilla. Auringon pistävänkirkkaalla vaakasuoralla kajolla, purppuralla ja violetilla, sinisellä ja keltaisella. Silmiinsattuvan vihreillä ja punaisilla välkevaloilla. Missä on kaamos?

Kello 7.29. Kolarin kirkonkylä. 
Jaa, son naapuri ottanu lopputilin, Sakari Lipponen ihmettelee, kun Kolariin kaivosta suunnitteleva Northland Mines ja sen toimitusjohtaja Jukka Jokela pomppaavat silmille etusivulta. Ensihoitoyrittäjä Lipposen aamu alkaa aina samoin: Lapin Kansa, kuppi kahvia ja kaksi leipää. Miten kaamosaika, vaikuttaako se sinuun? 
– Mie olen niinkö melankhoolinen, en nyt aivan masentunut, mutta kuiten. Mutta eihän tämä ennää ole kaamosta, ko on lumi maassa.
Kello 8.33. Kolarin kirkonkylä.
– Siinä parkkipaikala oli yhtenä aamuna valkea rekka. Se se ajo opasteen kumhoon, niin mie kuulin, palopäällikkö Esa Tapojärvi aprikoi. Kolme viikkoa myöhemmin valtatien risteyksessä nököttää yhä surullisesti vääntynyt kyltti. Uusi on tilattu, ja olisi pitänyt tullakin jo, tienpidosta vastaavalta NCC:ltä luvataan. Ehkä jouluksi.
Kello 8.22. Äkäslompolo.
Yllästunturi on rakennettu laelta asti laskettelurinteiksi. Matkailuväki ja ympäristön suojelijat eivät aina tule toimeen, mutta kaivoksista eivät kummatkaan pidä.
Kello 9.20. Kolarin Työväentalo.
Työväentalon eteinen on täynnä kylttejä: Myyjäiset. Joulu alkaa Kolarin Eläkeläisten myyjäisriisipuurosta, jääkiekkojunioreiden tiikerikakusta, syöpäkerhon arvoista ja luokkaretkelle haluavien tiramisupiirakasta.
Kello 9.53 Hiihtokeskus Ylläs-Skin parkkipaikka, Äkäslompolo.
Äkäslompolon matkailuyrittäjät ovat kauhuissaan. Eikö mikään voi estää rauta-kulta-kupari-kaivosta tulemasta muutaman kilometrin päähän Yllästunturista? Se pilaa tunturin, maiseman, maineen, ladut, vedet ja vie turistit. Aivan varmasti. Me elämme tästä. Meillä on tässä kaikki kiinni, matkailuyrittäjät vetoavat kunnan ja yrittäjien aamukahveilla Luontokeskus Kellokkaassa. Maisema seisoo ryhti suorana, vähät välittää sitä uhkaavista vaaroista.
Kello 9.56. Hiihtokeskus Ylläs-Skin parkkipaikka, Äkäslompolo.
Ensin on ihan hiljaista. Sitten vasemmalta kuuluu pärinää. Ja pian myös oikealta. Moottorikelkat kohtaavat tyhjän rinteen alla, kuskit huutelevat toisilleen. Vielä viimeiset työt, ennen kuin hiihtokansa voidaan päästää ylös palelluttamaan poskensa.
Kello 11.06. Kolarin kirkonkylä.
Kiire, kiire, kiire. Kolarin ensi vuoden budjetista kertovaan paikallislehti Luoteis-Lapin uutiseen tarvitaan kuva. Menetkö ottamaan kehitysvammaisten talon rakennustyömaalta? Ensimmäinen kunnon pakkasaamu riuhtoo nenää. Aurinko paistaa matalalta, mutta ei anna periksi. Koivunoksat kukkivat auringonhelmiä.
Kello 11.07. Kolarin kunnantalo.
Mistä ilahtuisi kuusivuotias tyttö? Entä viisitoistavuotias poika? Viitisenkymmentä palloa roikkuu Kolarin kunnantalon aulaan pystytetyssä kuusessa. Sosiaalitoimiston joululahjapuu kerää neljättä vuotta lahjat niille, joiden vanhemmilla ei muuten ole varaa. Vuosi sitten pallot loppuivat kesken.
Kello 11.27. Yllästunturin huippu.
Pilvi nielaisee sisäänsä puolessa välissä tunturinrinnettä. Talven ensimmäiset laskettelijat on juuri lähetetty gondolihissillä ylämäkeen. Tuulen tuiskuttamaa lunta lapioidaan pois rinteenkuluttajien askeleiden alta. Hirsipyörylä Kammi heräilee talven kaakaonmyyntikauteensa. Aitoja pystytetään. Rinne suljettu – kyltit nököttävät siellä täällä. Sumu antaa periksi.
Kello 11.37. Kolarin Työväentalo.
Joulupukki, tule käymään meidän teltassa, joulumyyjäisten makkaragrillillä päivystävät partiolaiset pyytävät. Kamiina humisee ja lämmittää kirpeässä pakkasessa jähmettyneitä sormia. Missäs te olette käyneet retkellä? Pukki kyselee Veera Lapinniemeltä, Nea Palosaarelta ja Kirsti Siitoselta.
Kello 14.17. Kolarin kirkonkylä.
Hanna ja Konsta kotimatkalla. Lähihoitaja ja sirkusohjaaja Hanna Laitinen potkuttelee Konsta-pojan kanssa päivittäin hoitoon ja takaisin. Tänään kaksikko on äidin vapaapäivän kunniaksi käynyt maanantaikerhossa leikkimässä legoilla ja syömässä joulupipareita.
Kello 14.35. Rautuvaara.
Kello 14.57. Äkäslompolo.
Kello 15.26. Rautuvaara.
Valot vaihtavat vahtivuoroa.
Kello 15.35. Saarenpudas.
Räikeät jouluvalot tervehtivät kesämökkitiellä. Mummun keittiössä ei näy valoa. Alhaalla Tornion-Muonionjoen rannassa päivän viimeiset auringonsäteet kutkuttavat hankea. Varaston orrelle kesällä jääneet vihdat pääsevät saunomaan.
Kello 16.10. Kolarin kirkonkylä.
”Mie arvaan, että se valo ei riitä”, Meänraation pidetty toimittaja Bertil Isaksson huikkaa olan takaa. Ruotsin puolella Pajalassa asuva toimittaja käy Suomessa joka joulu kuuntelemassa kauneimmat joululaulut. Taivas on niin kauniin sininen, että silmiin sattuu, mutta Bertil on oikeassa. Valo ei riitä.
Kello 16.25. Äkäsjoki.
Kaivoshankkeen vastustajat pelkäävät, tulevatko matkailijat enää ja miten käy Äkäsjoen, joka virtaa pikku pätkän suunnitellun avolouhoksen turva-alueen sisällä. Joen elämää ei ole riittävästi tutkittu, äkäslompololaiset väittävät. Majavakin on jäänyt tutkimuksissa löytämättä. Ja onko se euroopan- vai kanadanmajava?
Kello 17.31. Äkäslompolo.
Tunturinrinteen kaavoittaminen korkeammalle ja korkeammalle saa äkäslompololaiset raivoihinsa. Kolarin kunnan kaavoitustilaisuus yltyy huutosodaksi. Yllästunturi on rakennettu laskettelurinteeksi huippua myöten, mutta monen mielestä tunturinlaidassa kasvava viimeinen metsä pitäisi jättää rauhaan.

Milla Salo on Jyväskylässä opiskellut Luoteis-Lappi -lehden toimittaja. Hän kuvasi Jylkkäriin kaamoksen odottelua asuinpakkakunnallaan Kolarissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.