Ensimmäinen ensimmäistä ja tapaninpäivän aamu. Toukokuun puolivälinpaikkeinen keskiviikko ja uusi opiskeluvuosi. Lähes jokaisen viikon maanantai.

Nämä päivämäärät ja päivät ovat monelle tuttuja. Ne ympyröidään kalenteriin pinkillä ja keltaisella ja koristellaan tähdin sekä huutomerkein. Viereen kirjoitetaan isoilla kirjaimilla eellä alkava sana. Sana, joka muuttaa koko elämän. Tämän päivän jälkeen elämästä tulee täydellisyyden täyttymys ja kropasta rasvattoman raitis.

Ihanakamala elämäntapamuutos. Se saa ihmiset järjiltään proteiinista, zumbasta ja leppoistamisesta. Joka ei oikeasti edes ole mikään sana.

Olen minäkin kokeillut. Kerran lopetin ensimmäinen ensimmäistä kaiken rasvaisen syönnin ja kuukauden päästä löysin itseni ostamasta kymmeniä suklaapatukoita lähi-Siwasta.

Söin kaikki kerralla ja päätin, etten enää ikinä laihduta. Uuden kevennyspäätöksen tein seuraavana maanantaina. Yhden viikon ajan jaksoin myös hengitellä syvään ja uskoa, että huonot ajatukseni johtuivat energiakenttieni sekaisuudesta. Ja vitut, ilkeistä ihmisistä ne johtuivat. Ja olivat ihan aiheellisia.

Tapaninpäivän aamuna taas päätän yleensä kohottaa kuntoani ja yleensä iltapäivällä pyörrän puheeni maatessani ketarat levällään ladun vieressä.

Raittiuslupauksen annoin viime kesälle, ja se kesti yhden kokonaisen päivän. Loppujen lopuksi sain kesän kantapaikkaani oman siiderituopin palkinnoksi kannatuksestani kyseistä firmaa kohtaan.

Fuksivuoteni alussa päätin ottaa mahdollisimman rennosti, olinhan vasta ahkeroinut lukiossa. Vuoden tuloksena 81 opintopistettä ja työpaikka.

Ei oikein onnistunut siis.

Elämäntapamuutosten sijaan olenkin alkanut kannattaa elämänmuutosta.

Tapojen sijaan voisin ajatella elämäni uusiksi. Että olenkin ihan riittävän hyvä näin viisi kymmenen kiloa lihoneena ja välillä täydelliset perseet vetävänä opiskelijana. Että pössytelläkin saisin jos oikein tekisi mieli. Hyväksyisin sen että välillä myöhäisillan elokuva vain maistuu paremmalta kuin uni ja että jos minä kerran nautin siitä kiireestä, saan hankkia itselleni vaikka kolme työpaikkaa ja takoa kandin puoleen vuoteen. Ja että jos kerran vituttaa, niin saahan sen näyttää. Jos siltä kerran tuntuu.

Koska se on sitä oikeaa elämää se. Mitä sitä muuttamaan.