Kuva: Tatu Onkalo

 

Suomen kaunein Lotta Hintsa on 25-vuotias entinen työnarkomaani ja Pörssin ainoa Miss Suomi. Yliopistoa hän ei aio missivuotenaan hylätä.

Muutin Jyväskylän Mattilanpeltoon perheeni kanssa 11-vuotiaana Etiopiasta. Isäni on lääkäri, joten matkasimme ja muutimme hänen työnsä mukana. Aluksi muutimme Afrikassa ihan keskelle puskaa, jossa ei ollut mitään. Vietimme aikamoista matkalaukkuelämää, mutta ei sitä lapsena edes huomannut. Yksikin vuosi samassa paikassa tuntui ikuisuudelta. Palasin Etiopiaan myöhemmin lukion jälkeen vapaaehtoistyöhön.

Jyväskylä valikoitui aikanaan asuinpaikaksi, koska täällä oli englanninkieliset ala- ja yläkoulut. Tuntui luontevalta ja helpolta jatkaa koulunkäyntiä sillä kielellä, jolla sen oli aloittanutkin. Myöhemmin kävin myös IB-lukion. Koen edelleen, että Jyväskylä on kotini, vaikka minulla on asunto myös Helsingissä.

 

Minulle on aina ollut selvää, että haluan yliopistosta maisterin paperit. Viime vuonna aloitin kauppatieteiden maisterin opinnot englanninkielisessä koulutusohjelmassa. Sitä ennen olin pitkään töissä kenkäkaupassa, ja samaan aikaan tein ammattikorkeakoulussa BBA-tutkintoa. Viimeiset kolme vuotta olin kenkäkaupassa myös myymäläpäällikkönä. Tuona aikana en kyllä harrastanut elämää ollenkaan.

Missikisoihin lähdin mukaan ex-tempore. Itse en ollut ajatellut että lähtisin mukaan, sillä päätin viime syksynä, että nyt opiskelen ja heittäydyn täysillä bisnesmaailmaan. Olin kuitenkin aikaisemmin tehnyt mallin töitä ja edustajani suositteli, että hakisin mukaan kilpailuun. En kertonut osallistumisestani melkein kenellekään. Muutamalle kurssikaverille oli tosin pakko kertoa, kun ryhmätyöt eivät enää onnistuneet samalla tavalla. Isälle ja äidillekin ilmoitin vasta muutama tunti ennen finalistien julkistamista.

 

Varsinkin alussa kuulin paljon epäilyksiä siitä, voinko olla kaunis ja älykäs yhtä aikaa. Minusta se on kateellisten ihmisten puhetta, jotka haluavat lokeroida toisia. Heidän lokeroihinsa ei mahdu se, että jollakulla voi olla kaksi identiteettiä. Isäni sanoi, että minun pitää käyttää kaikki mahdollisuudet mitä minulle tarjotaan, kunhan vain käytän ne oikein. Missivuosi on juuri tällainen. Sen aikana saan paljon erilaisia kontakteja ja verkostoidun. Se antaa minulle aivan erilaiset mahdollisuudet kuin pelkät maisterin paperit, jotka joskus työnantajalle kiikutan.

Uskon, että pystyn yhdistämään missin työn ja opiskelun ainakin jollakin tavalla. Olen ilmoittautunut läsnäolevaksi yliopistolle, ja aion saada jotain myös tänä vuonna aikaan. Asenteeni on, että jos johonkin ryhdyn, teen sen myös kunnolla. Tämä pätee myös kouluun. Mietin jopa, että ottaisin jonkun tenttikirjan mukaan Moskovan Miss Universum-kisoihin. Se olisi ainakin hyvää vastapainoa kilpailulle.