Ei hakutuloksia.

Teksti  Päivi Lakka

JYY jäi jumiin betonijättiläiseen

Keski-Suomen museo haluaa estää Kortepohjan MNOP-talon purkamisen. Ylioppilaskunta puolestaan ei halua remontoida taloa.

Saksalainen Dennis Redlich, 23, tuntee olonsa Kortepohjan ylioppilaskylässä sijaitsevassa MNOP-kompleksissa yllättävän kotoisaksi. Viittäsataa opiskelijaa asuttava DDR, neljän asuntolarakennuksen kokonaisuus, on surullisen kuuluisa huonosta kunnostaan ja itäsaksalaisuutta huokuvasta tunnelmastaan.

“Vietän paljon aikaa Itä-Saksan Dresdenissä ja Leipzigissa, joten rakennuksen pelkistetty tyyli on tuttua. Asunnoissa on pinttynyttä likaa joka puolella ja kaikki on vähän rempallaan.”

Rakennukselle myönnettiin kesäkuussa purkulupa, mutta Ely-keskus päätti astua poikkiteloin suunnitelmien tielle.  Keski-Suomen museo sai tehtäväkseen selvittää rakennuksen leimaamista suojelukohteeksi. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta ei kuitenkaan ole kiinnostunut enää remontoimaan rapistuvaa taloa.

 

Museon suojeluselvityksen laatineen rakennustutkija Ulla Pohjamon mukaan talolla on selvä kulttuurihistoriallinen arvo.

“Asuntola on olennainen osa 1970-luvun aikaista modernia rakennusperintöä ja  betonielementtirakentamista. Rakennuksella on maisemallista ja kaupunkikuvallista merkitystä, vaikka se edustaakin ulkoasultaan sitä suomalaisen asuntorakentamisen kautta, jolloin etenkin estetiikka jäi taka-alalle”, Pohjamo perustelee.

MNOP on ensimmäisiä Suomen opiskelijoita varten rakennettuja aluekokonaisuuksia. Sen tärkein suunnitteluperiaate oli asuntojen suuri määrä suhteessa rakennuskustannuksiin. Rakennusmateriaalien ja -tekniikan vuoksi asunnot jouduttiin peruskorjaamaan jo 1990-luvun alussa.

 

Lähivuosina remontti on JYY:n asukaspalveluiden kiinteistöpäällikön Osmo Kääriäisen mukaan taas ajankohtainen, jopa väistämätön. Hän ei keksi yhtäkään hyvää syytä, miksi rakennusta tulisi suojella ja moukaroisi mielellään koko talon maan tasalle.

“MNOP rapistuu silmissä, eikä uusia taloja rakenneta tilalle hetkessä. Putkien keskimääräinen käyttöikä on viitisenkymmentä vuotta, nämä putket ovat jo 45 vuotta vanhoja. Ei tässä ole varaa odotella, että ne alkavat räjähdellä”, Kääriäinen toteaa.

Hänen mukaansa putkiston uusiminen olisi mahdollista, mutta kohtuuttoman kallista verrattuna uuteen. Talon vaatima perusteellisen remontti tulisi hänen mukaansa lähes yhä kalliiksi kuin uuden talon rakennuskustannukset.

“Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA ei suostu energiansäästösyistä tukemaan remonttia. Talolla olisi sitä paitsi taas uusi ja kallis peruskorjaus edessä viidentoista vuoden kuluttua.”

 

Museon mukaan olennaista kuitenkin on, että rakennus säilytettäisiin kunnossa ja alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Se sallii talossa käytön vaatimia korjauksia, kunhan rakennuksen hahmo ja runko säilytetään. Kääriäisen mukaan tarvittavaa perusteellista remonttia ei voida toteuttaa ilman, että rakennus kärsisi siitä arkkitehtuurisesti.

“Julkisivuille olisi lisättävä eristystä, mitä talon suojelumääräykset eivät salli. Nykyisten energiamääräysten perusteella remonttiluvan ehtona kuitenkin on rakennuksen riittävä eristys. Olemme siis pattitilanteessa.”

Energian kulutus talossa on jo lähes kaksinkertainen verrattuna kaksi vuotta sitten valmistuneeseen F-taloon.

 

“Positiivista tässä kuitenkin on se, että talot ovat sen verran ilmavia, ettei asunnoissa ole ilmennyt hometta”, Kääriäinen muistuttaa.

Rakennus on nyt toistaiseksi purkukiellossa. Purkulupaa valmistellaan parhaillaan kaupungin rakennusvalvonnassa, ja päätöksen luvan myöntämisestä tekee rakennuslautakunta.

 

Aiheesta lisää:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *