Virallinen terveysvalistus yrittää tunkea leipää kansalaisten kurkusta alas, ja ymmärrettävästi valistaja on ihmeissään kun leipä ei teekään ihmisiä tyytyväisiksi. Uskoakseni virallinen valistaja on lisäksi pahoittanut mielensä kun sen auktoriteetti ei olekaan riittävä perustelu leivän terveellisyydelle tai vastaavasti voin epäterveellisyydelle. Mutta eräänlaista sirkushuvia auktoriteettien haastamisesta sentään on saatu, jos ei muualla niin ainakin vertaisarvioidussa someissa ja niiden keskusteluita muka ansiokkaasti uutisoivissa lehdissä.
Talouden uutisointi on mahtavaa, koska siellä on jatkuvasti meneillään kriisi tai jotain muuta jännittävää. Taloudessa ei muinoin tuntunut koskaan tapahtuvan mitään yhtä mieltä kuohuttavaa. Markan kurssi suhteessa dollariin tai ruplaan ei hytkäytä. Mutta euron olemassaolon järkkyminen vastaa jännittävyydeltään elokuvaa, jossa maailma eli
Yhdysvallat on tuhoutumassa, ja pelastavan sankarin onnistumista jännittäessä kynnet uppoavat käsinojaan.
Ensi vuonna edessä on taas vaalit, ja jo tänä vuonna on päässyt seuraamaan kamppailua kun ehdokkaat esittävät mielipiteitään. Toimittajatkin voivat olla innoissaan kun heidän ohjelmassaan tulee esiin mielipide-ero. Mahtavaa draamaa! Eivätkä ohjelmat ole liian pelottavia, presidentiltä kun on valtaoikeudet viety, ja presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla. Silti on jännää kun voi olla valitsemassa arvojohtajaa. Ihmiset useinkin kokevat olonsa paremmaksi saatuaan plaseboa.
Joillakin lääkkeillä on silti todellinen vaikutus, siis lumevaikutusta voimakkaampi vaikutus. Vaikka vaalit ja niiden käsittely mediassa jäävätkin merkittävyydeltään hassujen kissavideoiden tai talousasiantuntijoiden tasolle, ja kansanterveyden vaalijoilla on vastassaan kansanasiantuntijoiden armeija, ei totuuden tavoittelu vakavassa mielessä ole mieletöntä. Todellinen lääke olisi kriittinen ajattelu.
John Pajunen