Jyväskylän dekkariseikkailussa ratkottavana ovat Markku Ropposen Kuhala-romaanien rikokset. Jylkkärin toimittaja ja kuvaaja lähtivät mysteerien maille pahan jalkajousisurmaajan perään.
Jalkajousimurhaaja on rettelöinyt Jyväskylässä. Surmansa on saanut paikallinen ex-pariskunta.
Murhatun vaimon tuohtunut Aino-sisko uskoo mysteerin selvittämisen yksityisetsivä Otto Kuhalalle. Hän lupaa ruhtinaallisen palkkion.
Aino kertoo Kuhalalle jalkajousia myyvästä asekauppias Kai Rajalasta, uteliaasta naapurinukko Tornaisesta, pariskunnan 10 vuotta sitten kadonneesta Petri-pojasta, Petrin kaverista Eerik Muukosesta ja siskon ex-miehen katkeroituneestä työkaverista.
Kuka on paatunut murhamies?
Mysteeriä ei tänä alkutalven koleana keskiviikkoiltana selvitä Kuhala, vaan tehtävälle omistautunut dekkariseikkailun osanottajajoukko.
Rikoksen taustat kerrotaan muutaman hengen ryhmiin jakautuneille seikkailijoille lähtöpaikka Old Bricksissä. Lisäksi saadaan kartat, joihin on merkitty viisi kohdetta, joissa ryhmien tulee vieraille. Pisteissä odottavat näyttelijät, hämärät ja vähemmän hämärät tyypit, joiden avulla synkkää ja sykkyräistä vyyhtiä rullataan auki.
Ryhmät käyvät pisteissä eri järjetyksessä.
Jylkkärin salapoliisit saavat seurakseen Jyväskylän ammattikorkeakoulussa työskentelevän yliopettaja Helena Koskimiehen ja miehensä taiteilija Repa Virolaisen.
Suuntaamme ensimmäiseen pisteeseemme tapaamaan Kai Rajala. Hyvin epämääräiseltä vaikuttava asekauppias vastailee, kunnes tuntuu ärsyyntyvän Kuhalan kätyreihin.
”Menkää siitä.”
Jalkajousia mies kuitenkin myy. Lähinnä nuorille miehille, kuulemma.
Kirkkopuiston läheisessä baarissa päivystää kikkurapäinen suupaltti Oskari Tornainen. Ei hän toki uteliaisuuttaan entisiä, murhattuja naapureitaan kytännyt, mutta on kovin tietoinen heidän asioistaan. Tornainen voivottelee muistavansa menneet paremmin kuin nykyisen ja keskeyttää etsivien kyselyn välillä päivittelemällä pöydällä lojuvassa sanomalehdessä seisovia kauheuksia.
Seuraavaksi etsiväryhmämme kohtaa luihun oloisen Eerik Muukosen. Häntä tentataan tovi, minkä jälkeen tie vie erääseen kahvilaan. Pöydässä siemailee juomaansa tyylikäs lady, Dolores Hallava. Hän on surmatun pariskunnan Petri-pojan entinen opettaja. Dolores on toki hyvin järkyttynyt perheen kuolemasta.
Lopuksi raudanluja etsivänelikko tapaa poliisin. Kaljupäinen Nevakivi ei juuri hiisku tiedoistaan, mutta kaipaa kyllä uusia havaintoja.
Kauppaamme niitä informaatiota vastaan, mutta jäämme aika kylmiksi.
Ennen paluuta Old Bricksiin puhkumme mielessämme olevia epäilyjä ja ajatuksia. Epäiltyjen listalla vilahtelee kolmekin nimeä, joista yksi on ollut mukana alusta saakka.
Lopulta osansa on myös intuitiolla.
Jylkkärin terävä ryhmä ratkaisi arvoituksen ja murhaaja pannaan tilille.
Dekkariseikkailu on jyväskyläläisen yrittäjä Soili Vuorenmaan idea. Vuorenmaan yritys Centralia Oy järjesti ensimmäisen seikkailun jo kaksi vuotta sitten.
”Olen innokas dekkareiden lukija. Mietin, että olispa kiva tutustua Ropposen kirjojen rikospaikkoihin. Olisi paikallisen kirjailijan tarina ja näyttelijät”, Vuorenmaa kertoo.
Muutaman tunnin kestävällä iltaseikkailulla on riittänyt suosiota. Se on laajentunut Jyväskylästä muuallekin: mukana on jo viisi kaupunkia, joissa seikkaillaan dekkaristien tarinoissa. Jyväskylässä on Markku Ropponen, Kuopiossa Marko Kilpi, Tampereella Seppo Jokinen, Hämeenlinnassa Tapani Bagge ja Helsingissä Jarkko Sipilä.
Dekkariseikkailu rantautuu vielä myös Turkuun ja Hankoon.
Seikkailu sopii esimerkiksi yritysten pikkujouluohjelmaksi. Se on ollut myös suosittua Tyky-päivien viihdettä. Seikkailun päätteeksi ryhmä pääsee nauttimaan illallista.
Jyväskylässä seikkailuja on kahdesta kolmeen kertaa viikossa.
Oma kokemus seikkailusta oli positiivinen. Sisäinen etsivä huusi hallelujaa päästyään mysteerin ääreen kulmat kurtussa ja aivonystyrät solmussa. Toteutus oli harkittu ja onnistunut.
Seikkailun aikama huomasi menevänsä täysin mukaan touhuun. Myös Koskimies ja Virolainen tuntuivat eläytyvän jännittäviin tilanteisiin.
Vain harva sinä iltana paikalla olleista kertoi lukeneensa Kuhalan seikkailuja. Se ei haitannut. Seikkailijoilla ei ainakaan ollut ennakkotietoa juonikuvioista.
Näyttelijät olivat mainioita. Vuorenmaa kertoi haeskelleensa heitä pitkään seikkailujen alkaessa.
”Se oli haastavaa, sillä Ropposen lukijoilla on selvät mielikuvat siitä, miltä dekkarihahmot näyttävät. Samoja näyttelijöitä on ollut mukana alusta asti”, Vuorenmaa kertoo.
Kirjailija Ropponenkin oli paikalla ennen varsinaisen seikkailun alkua. Hänestä dekkariseikkailuajatus on vaikuttanut hyvältä alusta saakka. Onhan se keino tehdä Kuhalaa tutuksi heillekin, jotka eivät etsivää tunne.
”Jyväskylä on hyvä ympäristö dekkarin tapahtumille. Olen keksinyt tänne itsekin katuja ja paikkoja. Fiktiostahan tässä on kyse”, kirjailija kertoo.
Hän lisää, ettei kotikaupunki ole mikään valtti
”En halua sen kummemmin mainostaa kotiseuturakkautta.”
Soili Vuorenmaa tunnustaa miettineensä, että Ropponen on todellisuudessa kuin viilipytty: rauhallinen ja hillitty. Kirjoista taas huokuu hauskuus.
”Se rauhallisuus on vain pintaa”, Ropponen hymähtää.
Kuhalassa ja Ropposessa taas ei kuulemma ole mitään samaa. Kirjailija ei ole luonut omakuvaa.
Kirjastonkinhoitajanakin työskennellyt mies on nyt kirjoittanut 10 Kuhala-kirjaa. Ensi maaliskuussa ilmestyy jälleen uusi seikkailu.
Elina Mäenpää
toimittaja@jyy.fi