Teuvo Hakkarainen meni keväällä naimisiin eduskunnan kanssa.
Naimakaupassa tuli päällisinä ikävä anoppi, media.
Vaikka media räksyttääkin, kansanedustajan mandaattia se ei saa Hakkaraiselta riistettyä.
”Sillon kun nämä vaalit tuli, niin vielä edellisenä päivänä, ennen kuin nimet vahvistettiin, sanoin Pieksän Sepolle, että rupee sinä minun sijaan eholle. Että minä en rupee siihen. Se sano vaan, että ei, mee sinä. No, sitten Jorma Uski soittikin että se on myöhästä perua, nyt pitää mennä.
Minä tein vaalikampanjan, joka oli erilainen kuin muilla. Se oli televisiomainos työpaikalta, ei ollu mitään liituraitapukuja. Sen teki se Lehto UrhoTV:ltä. Mainos oli semmonen ihmisläheinen, ihan työstä. Rahat otin omasta pussista ja lainasin. Mutta se oli virhetikki, kun kerran jouduin sisään!
Kun minä läksin eduskuntaan, minulle oli tärkeetä maaseuvun tyhjeneminen. Pitäs yritystoimintaa saaha maaseuvulle, että siellä vois elää. Sitten minä jouvuin pyöritykseen, kun ne kysy kommenttia maahanmuutosta ja minä vähän niitä minareetin kutsuhuutoja imitoin. Ja sitten tulin kuulusaksi. Jotkut kansanedustajat hakee sitä julkisuutta, minulle se vaan tulee.
Nyt en kyllä lähtis enää eholle, jos tietäisin. Se on tuo media. En mää tajunnu, että se tommonen on. Ne lähtee ne asiat ihan mihin sattuu. Pikkusen kun sanot jottain, niin heti leimaa rasistiks, terroristiks suoraan sanoen. Emmää mikkään rasisti oo. Mää sanon epäkohdista.
Pitäs olla kansanedustajille koulutus siinä, kuten missä tahansa muussakin hommassa, varsinkin tuon median kanssa. Minä kutsun sitä anopiks. Eduskunnan kanssa kun meet naimisiin, niin anoppi tullee vaikkei haluaiskaan. Kyllä minä jo nyt anopin kanssa pärjäilen.
Nykyään se on hankala, kun on nuo kännykkäkamerat ja kaikki. Se paparazzi on vieressä niinkun koko ajan. Ne maksaa niistä kuvista. 1500 maksoivat siitä kuvasta, kun Sonkarissa vedin ilman paitaa. Opiskelijallekkii se on kova raha, mielellään sen ottaa.
Omaiset mulla on vähän kauhuissaan. Nyt on vähän rauhottunu, mutta yhteen aikaan se oli ihan hirveetä kun media pommitti niitä. Mulla on tytär Joensuun yliopistossa, 22 vuotta täytti. Ei se ennää lähe minun kanssa mihinkään julkiselle paikalle, kun se ei halua olla julukisuuvessa. Pelkää.
Ei mulla välit oo menny kehenkään. No tietysti semmonen läänintaiteilija, se sano että mää oon rasisti. Mää oisin menny sen juttusille kysymään, että minkälainen rasisti, mutta se lähti karkuun. Se oli puutarhamessuilla, siellä nähtiin ja se vaan käänty ympäri ja lähti pois.
Ihmiset tullee koko aika kylillä juttelemaan. Ei tule huuteluita, nimikirjotuksia pyytävät. Lehtien palstoilla on ollu mielipidekirjotuksia, mutta ei sillein suoraan tule kukaan huutelemaan.
Se ei se semmonen kiiltokuvapoikamalli oikein sovi mulle. Jos haluaa äänestää semmosta kiiltokuvapoikaa, oikeessa opissa olevaa, joka ei tee virheitä, niin sillon ei kannata minua äänestää.
On tässä välistä käyny mielessä että kesken heittäs. Mutta ei se oo nii heleppoo. Ei sitä pysty oikein jättämään. En minä ennää periks anna. Eikähän se nyt mediakaan voi mittään tehä. Se vaan räksyttää.
Eduskunta on vähän semmonen elitistinen sakki, joka on kansasta erillään. Se on lähempänä muuta maailmaa kuin ihmistä. Se tekkee päätöksiä kuuntelematta kansaa. Se ottaa hienoilla puheilla kansalaisten äänet ja seuraavaks menevät Brysseliin, eivätkä kuuntele meitä ihmisiä.
Enemmän ollaan Etelä-Euroopan taloustilanteesta huolissaan kuin meidän. Suomi on ollu nettomaksaja koko EU-ajan. Se on ihan yleistä tietoa.
Aatellaanpas ihan maalaisjärellä: esmerkiks Amerikka, se käy sotaa Irakissa joka päivä semmosella summalla kuin Suomen vakuus olis Kreikkaan. Ja se ei heiluta yhtään maailmantaloutta! Mutta jos tämmönen Suomi ei anna samaa rahaa Kreikkaan, niin se on horjuttamassa koko maailmantaloutta. Kyllä minä en sitä oikein ymmärrä.
Poliitikkojen on tehtävä sitä mitä kansa käskee. Kaikki, jotka on valtaan päässy, niin tietää, että kansa kuitenkin päättää.
Se sano Churchillkin aikanaan että demokratia on välttämätön paha. Se on huono, mutta pakko sitä on kuitenkin kuunnella.”
Jussi Karhunen