Suomalaiset viranomaiset ovat voimattomia ulkomaisissa työriidoissa.
Moni nuori lähtee ulkomaille kesätöihin, sillä kielitaito ja kansainväliset kokemuksaet kiinnostavat.
Ulkomaisen kesätyön hankkiminen ei ole kuitenkaan ihan ongelmatonta, sillä työntekijää voi vieraassa ympäristössä odottaa mikä tahansa. Usein työsopimus allekirjoitetaan työoloista tietämättä tai sen enempää keskustelematta työnantajan kanssa.
Kulttuuripolitiikan jatko-opiskelija Eliza Kraatari, 28, lähti vuonna 2007 Saksaan Spiekeroogin saarelle kesätöihin leipomokahvilaan. Kraataria houkuttelivat UNESCO:n maailmanperintökohteeksi lasketun saaren maisemat ja mahdollisuus kehittää saksan kielen taitoaan. Vastassa oli kuitenkin koko kesän kestävä kamppailu omista oikeuksista.
”Heti tavattuani työnantajan epäilykseni heräsivät, sillä vastaanotto oli omituisen kylmä. Työolot osoittautuivatkin puutteellisiksi. Aluksi selvisi, että töitä saattoi olla samana päivänä sekä aamulla että illalla, eikä meillä ollut työvuorolistoja”, Kraatari kertoo.
Työvuorolistat saatiin, vaikka pomo oli haluton keskustelemaan asiasta. Puutteita ja ikävyyksiä ilmaantui kuitenkin jatkuvasti. Työtilojen hygienia oli riittämätöntä, eikä työterveydestä juuri huolehdittu. Jos asiat halusi ottaa puheeksi, oli vastassa työnantajan vastahakoisen tyytymätön asenne ja vaikeita keskusteluja. Kommunikointi koostuikin enimmäkseen valituksesta ja haukkumisesta.
”Ahdistavaksi koin myös kyttäämisen. Pomo halusi estää meitä ryhmäytymästä, joten suomalaiset jaettiin asumaan eri taloihin ja suomen puhuminen kiellettiin. Pomo raivostui myös siitä, jos joku joutui sairaslomalle.”
Tilanne lopulta kärjistyi niin, että osa Kraatarin työtovereista päätti karata saarelta. Hän itse jäi jatkamaan töitä jännetupintulehduksessa, koska työsopimuksessa oli vain pari viikkoa jäljellä.
”Sain lähteä kuitenkin jo viikon päästä, koska pomo ei kuulemma enää pitänyt minusta.”
Työnantaja vainosi Suomeen paenneita asianajajansa kanssa pitkään. Hän vaati työsopimuksen ehtoihin vedoten työntekijöitä maksamaan kuukausipalkan suuruisen summan ja oikeudenkäyntikulut. Saksalaisen lakimiestuttavan tutkittua asiaa paljastui, että työnantajan taustalla oli monenlaista pikkuvilppiä, ja uhkailu lakkasi.
”Yritimme jo työnteon ohessa selvittää oikeuksiamme ja työsopimuksen laillisuutta. Saimme apua Hampurin Eures-neuvojalta, mutta esimerkiksi Suomen konsulaatista meitä vain varoitettiin pilaamasta suomalaisten mainetta.”
Työnvälitysverkosto Euresin neuvoja Mari Turunen muistaa tapauksen.
”Emme enää välitä kyseisen työnantajan ilmoituksia. Harvoin mitään näin ikävää sattuu. Yleensä ongelmat johtuvat väärinymmärryksistä ja ovat helposti neuvoteltavissa.”
Työoikeuteen perehtynyt Teppo Laine Legistum-asianajotoimistosta kertoo, että suomalaisilla viranomaisilla ei ole toimivaltaa ulkomaisten työriitojen selvittämisessä.
”Työnantajan tulee tietenkin noudattaa maansa lainsäädäntöä. Ulkomaille töihin lähtenyt puolestaan noudattaa maan lakeja. Jos työolot täyttävät rikoksen tunnusmerkit, voi ottaa yhteyttä paikallisiin viranomaisiin. Suurlähetystöstä voi saada tukea tai ainakin tulkin.”
Kokemuksestaan huolimatta Kraatari suosittelee ulkomaisia kesätöitä. Kesä Saksassa sai karaistumaan ja havaitsemaan, että hankalistakin tilanteista voi selviytyä myös saksan kielellä.
”Kannattaa kuitenkin ottaa selvää, millä ehdoilla on kansainvälistä työkokemusta haalimassa. Työnantajat voivat olla kiinnostuneita vain halvasta työvoimasta. Ihmisoikeuksistaan ei pidä tinkiä.”
Työ- ja elinkeinotoimiston verkkosivuilla (mol.fi) töitä on tarjolla erityisesti Britanniassa, Saksassa, Ranskassa ja Norjassa. Työvoimaa kaivataan kausityöntekijöiksi palvelualoille, esimerkiksi tarjoilijoiksi, siivoojiksi ja myyjiksi.
”Euresilla ei ole tilastoja lähtijöistä, mutta suosiosta kertoo se, että jos kuukaudessa 15 000 yritystä hakee työvoimaa, saattavat ne saada 55 000 vastausta. Kysytyimpiä kohteita ovat Espanja, Iso-Britannia, Irlanti ja Ruotsi”, kertoo Jyväskylän toimipisteen Eures-neuvoja Mari Turunen.
Äidinkielen opettajaksi opiskeleva Sirpa Laitinen, 24, on lähtenyt kausityöntekijäksi useana vuonna. Hänen kohdalleen on sattunut vain hyviä työpaikkoja.
”Pariisin Disneylandin infopisteessä kymmenen tunnin päivät tuntuivat aluksi raskailta, mutta viikossa oli kolme vapaapäivää, ja palkalla eli hyvin. Kansainvälisessä työryhmässä oli rentoa ja pomojenkin kanssa pystyi heittämään läppää.”
Seuraavassa kesätyöpaikassa Starbuckissa Lontoossa oli myös loistomeininki kiireestä huolimatta.
”Asenne ratkaisee, ja positiivisuudella pääsee pitkälle. En ole koskaan pelännyt mahdollisia riskejä.”
Jaana Kinnari