Yliopisto-opiskelijat rehvastelevat mielellään avarakatseisuudella, mutta kysykääpä heiltä makuasioista. Moni paljastuu faniksi.
Fanittaminen etenee usein samaa polkua. Kaava on helppo soveltaa musiikin kuuntelijoihin, mutta tilalle voisi laittaa melkein mitä tahansa: ruokalajit, harrastukset, matkakohteet, urheiluseurat, televisiosarjat, alkoholijuomat tai elokuvat.
Kaikki alkaa tulokasvaiheesta, jossa uusi tyyli potkaisee, ja siitä kerätään innoissaan tietoa. Oma mieltymys esitellään vahvasti esimerkiksi julistamalla, että hevi on paskimmillaankin parasta.
Genren opiskelu johtaa puritanismiin, jonka saavutettuaan harrastaja tuntee tyylisuuntansa merkkipaalut ja uusimmat omakustanteet. Puritaanit virnuilevat huvittuneina niille, jotka ovat vasta noviiseja. Samalla he halveksivat valtavirran roskaa ja vähättelevät muita tyylejä. Listoille nouseva puritaanin vanha suosikki on hänen mielestään myynyt sielunsa kaupallisuudelle.
Puritaaniuden jälkeen edessä on kaksi tietä. Fanittamisesta voi tulla elämäntapa: silloin fiilistellään Dingoa vielä 2010-luvulla tai väitetään, että hyvää musiikkia tehtiin vain 1970-luvulla. Yleensä näin käy, jos fanituksen kohde on jäänyt taka-alalle elämässä, ja sen tilalle on tullut esimerkiksi työt, jooga tai ruoanlaittoharrastus.
Toinen tie on kyllästyminen. Vanhat suosikkilevyt ja bändipaidat pölyttyvät kaapeissa, mutta roskiin niitä ei raaski heittää.
Yllättäen kaikki radiosoittoa saavat biisit eivät enää vihastuta ja jokin uutuuksista voi jopa kiehtoa.
On alkanut matka kohti avarakatseisuutta makuasioiden suhteen.
Fanittajien ulkopuolelle jäävät vielä elitistit. Elitisti halveksuu valtavirtaa puritaanien tavoin, mutta on silti laajakatseisempi. Hän tuntee genret ja poimii niistä helmet. On tärkeintä, etteivät muut tiedä niistä vielä mitään.
Usein elitisti on kulkenut fanituspolkunsa jo ala-asteella, mutta hän ei puhu nuoruuden ihastuksestaan ysäriteknoon.
Spotifyn ja Youtuben aikakaudella musiikkia on saatavilla niin paljon ja helposti, että fanittamisen kiertokulku saattaa olla vuosia, jopa vuosikymmeniä nopeampaa kuin aiemmin. Parhaimmillaan kyllästymispiste saavutetaan kuukausissa, jopa viikoissa.
Maailman pienentyessä vaihtoehtoja on kaikessa muussakin – ruoassa, harrastuksissa, leffoissa – jatkuvasti enemmän.
Pelkästään Saarioisten jauhelihapizzoja syövä, aina mustiin farkkuihin pukeutuva Metallicaa kuunteleva Liverpool-fani ei tietenkään ole huono ihminen, mutta joskus ihmetyttää, miksi jotkut eivät halua nähdä valinnoilleen edes vaihtoehtoja.