Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi marraskuun lopulla tutkimuksensa korkeakoulukkaiden opintojen etenemisestä ja toimeentulosta. Raportti tarjoaa opiskelijoita nopeammin työelämään ajaville poliitikoille iloisia uutisia: opiskelijat ovat jo ehättäneet sinne.
Tutkimuksen mukaan huomattava osa suomalaisopiskelijoista siirtyy töihin jo ennen valmistumistaan. Kaksi kolmesta opiskelijasta käy joko säännöllisissä tai epäsäännöllisissä töissä, ja mitä vanhempi opiskelija on, sitä todennäköisemmin hän käy säännöllisessä ansiotyössä myös lukukausien aikana. Kuluneen vuosikymmenen aikana työssäkäynti on jopa hieman lisääntynyt.
On toki totta, että työnteolla on hintansa – yli puolet opiskelijoista ilmoitti töiden hidastavan opintoja jonkin verran tai paljon, kuten tämän lehden sivulta kolme löytyvästä jutusta voi tarkemmin lukea. Toinen puolikas ei kuitenkaan ollut millänsäkään tai pikemminkin koki töiden edistävän opintoja.
Opintoajat siis pitenevät, mutta työurien pidentämistä ajatellen sillä ei ainakaan äkkiseltään ajateltuna pitäisi olla mitään väliä: opiskelijoiden oman ansioluettelon lisäksi opiskeluaikana tehdyt työt kartuttavat verolipasta siinä, missä opintojen jälkeenkin tehdyt työt.
Usein opintojen ohessa tehdään töitä nimenomaan tulevaa uraa ajatellen. Pystymetsämaisteria ei nykypäivänä enää palkata suoraan tehtaanjohtajaksi.
Jos opiskelijoiden työelämään siirtymistä vielä varhennetaan, fuksi saa alkaa täyttää hakemuskirjeitä yliopiston avajaisviikolla. Hyvällä syyllä voikin kysyä, olisiko valtiovallan jo aika lopettaa nillittäminen opintoajoista. Ruoskimisen vaikutukset voivat olla pikemminkin kielteisiä: kolmasosa OKM:n tutkimukseen vastanneista kertoi, että opintoja on hidastanut muun muassa suorituspaineista aiheutunut stressi.
Opiskelijat urakoivat jo nyt hyvää vauhtia mukana talkoissa pitkien työurien hyväksi. Koskahan pellon laidalta uskalletaan pyytää mukaan eläkkeelle haikailevat ja työnantajat?
Marja Honkonen
paatoimittaja(at)jyy.fi