Ei hakutuloksia.

Osaajat päästetään käsistä

”Jos ulkomaalaisilta alettaisiin periä täällä lukukausimaksuja, miksi he tulisivat tänne opiskelemaan? Miten he pärjäisivät”, Claudine Ambe kysyy. Itse hän kertoo jäävänsä Suomeen mielellään myös opintojen jälkeen, jos vain löytää töitä. (Kuva: Johannes Kaarakainen)
”Jos ulkomaalaisilta alettaisiin periä täällä lukukausimaksuja, miksi he tulisivat tänne opiskelemaan? Miten he pärjäisivät”, Claudine Ambe kysyy. Itse hän kertoo jäävänsä Suomeen mielellään myös opintojen jälkeen, jos vain löytää töitä. (Kuva: Johannes Kaarakainen)

Akateeminen työttömyys puree ulkomaalaisia vielä paljon suomalaisia
kipeämmin.

Claudine Ambe istuu Roninmäen soluasuntonsa keittiössä ja pyyhkäisee väsyneitä silmiään. Uni painaa jo puolelta päivin, sillä aamu on alkanut ennen viittä, jolloin kamerunilainen on lähtenyt siivoamaan muutamaksi tunniksi Sokoksen Hesburgeria. Seuraavaksi on vuorossa nokoset, sitten opiskelua ja illalla lisää töitä. Päivärytmi on nyt erityisen kiireinen, sillä Ambe on tehnyt iltaisin myös ystävänsä työvuoroja.

Ambe on malliesimerkki ulkomaalaisopiskelijasta, joka on saapunut Suomeen ilmaisen koulutuksen houkuttelemana. Kasvatustieteiden kandidaatti pääsi tiukan seulan läpi Jyväskylän yliopiston kansainvälisen kehitysyhteistyön maisteriohjelmaan, jossa hän opiskelee toista vuotta.
Juuri sataneesta ensilumesta afrikkalainen ei innostu, kuten ei myöskään talven kylmyydestä ja pimeydestä. Suomalaisesta yliopistokoulutuksesta hänellä ei sen sijaan ole pahaa sanottavaa: luennot ovat hyviä ja tahti sopivan leppoisa, joten opinnot etenevät joutuisasti aikataulun mukaan. Gradunsa Ambe on suunnitellut kirjoittavansa hänelle läheisestä aiheesta, Suomessa opiskelevien ulkomaalaisten asemasta valmistumisen jälkeen.

Jos akateeminen työttömyys on ongelma suomalaisille, ulkomaalaisille tilanne on vielä tukalampi.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan lokakuun alussa julkaiseman raportin mukaan harva työnantaja on valmis palkkaamaan kansainvälisiä osaajia. Raportin mukaan varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten olisi syytä tarkistaa asenteitaan, sillä koulutetut ulkomaalaiset auttaisivat yrityksiä esimerkiksi kansainvälistymisessä. EVA:n raportin mukaan myös ulkomaalaisten opiskelijoiden kouluttamiseen käytetyt rahat valuvat hukkaan, sillä heidän opintojensa jälkeistä työllistymistä ei mahdollisteta.
Jääminen Suomeen valmistumisen jälkeen olisi myös Ambelle varteenotettava vaihtoehto, mutta tällä hetkellä se ei näytä todennäköiseltä. Huoli siitä, että ulkomaalaiset opiskelijat saapuvat Suomeen hakemaan pelkän ilmaisen korkeakoulututkinnon on Amben mielestä täysin väärä.
”Tekisin oikein mielelläni täällä töitä, mutta se on vaikeaa. Miksi Suomi ei halua ottaa ulkomaalaisia mukaan työelämään?” Suomen ulkopuolella muun muassa taloustieteen opettajana työskennellyt Ambe kertoo.

Jyväskylän yliopiston koulutuspalvelut teki viime keväänä kansainvälisille opiskelijoille kyselyn, johon vastanneista suurin osa opiskeli jossain Jyväskylän yliopiston englanninkielisistä maisteriohjelmista.
Neljä viidesosaa 169 kyselyyn vastanneesta halusi ehdottomasti tai mahdollisesti jäädä Suomeen opintojensa jälkeen.
Yleisimmät syyt päätökseen muuttaa opintojen jälkeen muualle liittyivät huonoihin työnsaantimahdollisuuksiin Suomessa, vaikeuksiin oppia suomen kieltä riittävästi ja haluun antaa panoksensa oman kotimaansa kehittämiseen.
”Kieli on aivan liian vaikea ja on mahdotonta löytää työtä, jos et osaa kieltä”, eräs nimettömänä tehtyyn kyselyyn vastanneista kertoo kokemuksistaan.
Valtaosalla koulutuspalvelun kyselyyn vastanneista opiskelijoista on ollut ainakin jossain vaiheessa opintojaan vaikeuksia kattaa elinkustannuksia Jyväskylässä asuessaan. Lähes puolet ei ollut työskennellyt ollenkaan kuluneen vuoden aikana. Eräs suurimpia haasteita Suomessa pärjäämiselle olikin heikko työnsaantimahdollisuus.
Suomeen muuttavalla ulkomaalaisella täytyy olla tilillään 6 000 euroa, jotta saa asumisluvan. Opintotukeen ulkomaalaisopiskelija ei kuitenkaan ole oikeutettu, jos hänen oleskelunsa Suomessa perustuu pelkästään opiskeluun.
Ambe kertoo, että hänen suomalaiset ystävänsä ovat usein ihmetelleet, miksi hän tekee niin paljon töitä. Saahan hän opintotukea.
”Kaikki ajattelevat, että saan rahaa. En saa yhteiskunnalta mitään tukea.”

Yrityksen puutteesta Ambea ja muita hänen kaltaisiaan ei voi moittia. Ambe etsi töitä jatkuvasti kaikkialta, mutta työnantajat tyytyivät toteamaan selvällä englannilla, että ei onnistu, koska et puhu suomea.
”Miksi hotellin siivoojana pitää osata suomea? Sitä paitsi työelämässä paikallisten seurassa kieltä oppisi parhaiten.”
Nykyiseen tilanteeseensa Ambe on kuitenkin tyytyväinen. Hän sai lopulta paikan siivoojana ja tienaa nyt tarpeeksi maksaakseen vuokransa, ruokansa ja muut pakolliset kulut.
Vielä jokin aika sitten oli vaikeampaa. Ambe ehti jakaa työkseen mainoksia ja ilmaisjakelulehtiä noin vuoden ajan, sillä se oli pitkään ainoa työ, johon hänet kelpuutettiin. Lehdenjakajien palkka sekä työehdot ja -olosuhteet ovat Amben mielestä uskomattoman huonolla tolalla.
”Se on kuin orjatyötä. Meillä ei ollut edes vessaa tai paikkaa, jossa juoda vettä. Pomo sanoi, että käytä yliopiston vessaa.”
Siihen on monen kuitenkin pakko tyytyä.
”Lähes kaikki opiskelijakaverini jakavat lehtiä. Heillä ei ole muuta vaihtoehtoa.”

Juha Korhonen
toimittaja(at)jyy.fi

  1. Noloa

    ”Juuri sataneesta ensilumesta afrikkalainen ei innostu.”
    Onpas noloa, että toimittaja kertoo Amben olevan ”afrikkalainen”. Kyllä 2010-luvulla täytyy jo osata nimetä se Afrikan maa, josta haastateltava on peräisin. Tuskinpa haastateltavanne ovat myöskään ”eurooppalaisia” tai ”aasialaisia”, vaan ranskalaisia ja japanilaisia. Jostain syystä juuri Afrikan kohdalla kotimaan nimeäminen tuntuu vaikealta. Tarkkuutta!

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. Toimittaja

    Kiitoksia palautteesta. Aivan jutun alussa kerrotaan, että Ambe on kamerunilainen.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *