Ei hakutuloksia.

Irtiotto

Kesä 2006 ja Euroopan rautatiet opettivat minulle jotain. On tila, jossa mikään tärkeä ei pyöri mielessä, ja jossa stressiä ja tekemättömiä töitä ei ole olemassa.
Kyseessä ei ole nollauskänni, vaan jo elinehdokseni muodostunut asia – autuas löysäily. Maisemat, kilometrit, aika ja ruokakaupan etsiminen antavat ajatuksille vapaammat raiteet.
Mielen lentoa ei keskeytä kello eikä muistikuva tekemättä jääneestä tehtävästä, vaan ajatukset etenevät omaa tahtiaan. Löysäilyn sivutuotteena voi myös tutustua itseensä, omiin vaikuttimiinsa ja pyrkimyksiinsä.

Todellisuudessa autuasta löysäilyä uhkaa kuitenkin meidän ylioppilaiden arjen ällöttävä suorituskeskeisyys, jonka keskellä löysäily kuulostaa melkeinpä kirosanalta.
Itselläni niskavillat nousevat aina pystyyn, kun jossain mainitaan tavoitteet opintoajan lyhentämisestä ja nopeammasta siirtymisestä työelämään. Milloin opiskelija ajattelee, oppii tuntemaan itseään ja missä vaiheessa löysäilee? Tärkeämmät asiat jäävät suorittamisen jalkoihin. Löysäilyn arvo on aikoinaan ymmärretty, ja etenkin antiikin Kreikassa arvostetuimmat kaverit istuivat toreilla löysäilemässä päivät pitkät. Tulokset tästä upeasta löysäilyn ajasta vaikuttavat yhä kaikkien ajattelussa ja elämässä.
Oletan, että jossain vaiheessa elämää jokaiselle tulee eteen tilanne, jossa suorittaminen syystä tai toisesta poistuu kuvioista ja jäljelle jää jotain muuta. Tämä mysteerinen Muu on uskoakseni se sama mainio kaveri, joka tulee esille myös löysäilyn myötä.
Muu, ihmisen oma persoona, kulkee mukana koko elämän ajan kaikissa tilanteissa, joten kannattanee siis tutustua Muuhun perusteellisesti ja antaa sille tilaa elää kaiken suorittamisen keskellä. Hattutelinekin säilynee ehjempänä.

Lukuvuoden aikana autuaan löysäilyn taito tuppaa surkastumaan. Joka vuosi löydän kuitenkin itseni hakemasta happea jostain sopukasta: kunnon erämaavaellus tai mökkikuukausi. Vähemmän erähenkiselle voisi sopia vaikka rantaloma. Mitä tahansa. Kriteerinä vain se, ettei ole arkensa saavutettavissa.
Tällöin tulee luopua hetkeksi rakkaasta suorittamisesta ja uhrata arvokasta suoritusaikaa omaan hyvinvointiin. En aio enempää houkutella. Jokainen irtiottoa kaipaava tunnistanee itse tarpeensa. Kesät!

Minna Syrjä

Kirjoittaja on JYYn hallituksen jäsen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.