Kuuroille ja kuuleville suunnattu Sencity-ilta keräsi yökerhon tupaten täyteen juhlijoita.
Kuuroille ja kuuleville suunnattu Sencity-ilta keräsi yökerhon tupaten täyteen juhlijoita.

Suomalaisille viittomakielisille on oma uutislähetys ja Signmark oli lähellä päästä Suomen euroviisuedustajaksi. Moni ei tiedä kuuroista mitään muuta.
Olet varmaan joskus törmännyt heihin. Vähän ääntä, paljon asiaa. Kädet ja ilmeet riittävät keskustelemiseen.
Huhtikuun lopulla viittomakieliset olivat Jyväskylässä poikkeuksellisen paljon esillä, kun Jyväskylän yliopiston suomalaista viittomakieltä opiskelevien opiskelijajärjestö Viito! ry järjesti kolmatta kertaa Viittomakielisen päivän.
Myöhemmin samana iltana yökerho Night täyttyi kuuroille sekä kuuleville tarkoitetusta Sencity-bileistä. Euroopasta tuotu tapahtuma järjestettiin Jyväskylässä toista kertaa.
Illan vetonauloina olivat Hollannista tilattu basson tahtiin tärisevä lattia ja viittomakielellä räppäävä Signmark. Tapahtuman ajatuksena oli tuoda viittomakieliset ja kuulevat juhlimaan saman katon alle. Baaritiskeillä lojui lappuja ja kyniä, jotta kaikki pystyisivät juttelemaan keskenään.

Ilta vaikutti kaikin puolin onnistuneelta. Tanssilattia oli täynnä, ihmiset iloisia ja viittomakieliset juttelivat rennosti pienissä porukoissa. Heitä kävi hieman kateeksi, sillä yökerhossa suullinen sananvaihto on myrkkyä tärykalvoille.
Vantaalta saapunut Liisa Halonen kirjoitti Jylkkärille, että ilta oli sujunut mahtavasti.
”Näin ensimmäistä kertaa Signmarkin keikan. Olen tavannut tuttuja ympäri Suomen ja tapasin juuri myös ulkomaalaisia kuuroja, yhden neidin Norjasta, yhden Tanskasta ja yhden Sveitsistä.”
Uusia tuttavuuksia kuulevien kanssa hän ei kuitenkaan kertonut syntyneen. Kynille ja papereille ei muutenkaan ollut juuri käyttöä. Kuulevat ja kuurot pysyttelivät tiukasti omissa porukoissaan.
”Olen itse huomannut, että moni kuuleva ei ehkä uskalla lähestyä kuuroja. Mistä tämä johtuu?” Jyväskylän yliopiston suomalaisen viittomakielen lehtori Outi Ahonen kysyy.
Historian valossa ei ole mikään ihme, jos kuurot haluavat nauttia toistensa seurasta. Vuoteen 1969 saakka Suomessa oli voimassa avioliittolaki, joka tylysti kielsi kuuroja menemästä naimisiin keskenään. Ahosen mukaan nykyään on paljon vapaampaa.
”Sen henkilön kanssa mennään naimisiin, jota rakastaa, ei kuulon perusteella. Osa viittomakielisistä ei tosin halua avioitua suomenkielisen kanssa.”

Ahosen mielestä kuulevien suhtautuminen viittomakielisiin vaihtelee. Hänen mukaansa aika moni on kiinnostunut suomalaisen viittomakielen opiskelusta.
Yksi heistä on Oulusta Jyväskylään Sencity-bileiden vuoksi matkustanut Maria Soini, joka hehkutti illan sujuneen loistavasti. Hänen mielestään viittomakielisiin on helppo tutustua.
”Osaan jonkin verran viittomia, mutta haluaisin oppia vielä lisää. Oulussa siihen ei ole niin hyvin mahdollisuuksia, mutta Jyväskylässä viittomakielisiä tapaa joka reissulla”, Soini kertoo.
Kaikilla kuulevilla ei ole samanlaista asennetta kuin Soinilla. Ahosen mielestä moni kuuro joutuu todistelemaan, että pystyy tekemään asioita kuten kuka tahansa.
”Kuurous ei ole vamma, vaan ominaisuus. Moni kuuro on monikielinen ja matkustelee ympäri maailmaa. Ei ole mitään ammatteja, jotka eivät sopisi kuuroille. Nykyään kuuro voi opiskella suomalaisen viittomakielen tulkkauksen välityksellä”, Ahonen kertoo.
Kun Ahonen kävi peruskoulua 1980-luvulla, ei hänelle opetettu suomalaista viittomakieltä, vaan eräänlaista sekakieltä, jossa on mukana suomea. Niistä ajoista koulutus on kehittynyt, mutta viittomakielen opetuksen tilanne ei Ahosen mukaan ole edelleenkään hyvä. Vain osa viittomakielisistä lapsista saa viittomakielistä opetusta.

Juha Korhonen
toimittaja(at)jyy.fi