Ei hakutuloksia.

Teksti Jaakko Kinnunen

Raha ja poliittinen tahto

Suomen yliopistot ovat ahtaalla. Nykyinen ja edellinen hallitus ovat leikanneet koulutuksesta jatkuvasti, mikä näkyy yliopistoilla päivä päivältä enemmän.

Leikkausten ja säästöjen näkyvin merkki ovat yhteistoimintaneuvottelut, jotka alkavat olla valitettavan yleinen ilmiö yliopistoilla. Helsingin yliopistossa haettiin syksyllä jopa 1200 hengen vähennyksiä yt-neuvotteluissa, jotka päättyivät erimielisinä. Helmikuussa myös Jyväskylän yliopisto aloitti yt-neuvottelut. Näissä talkoissa ei yliopiston johdon mukaan kuitenkaan haeta irtisanomisia, vaan kyseessä on yliopiston rakenteelliseen uudistukseen liittyvä toimenpide. Lisätietoja näistä uudistuksista Jylkkärin uutissivulla.

Yt-neuvottelut terminä lupaa harvoin mitään hyvää työntekijän kannalta. Jyväskylän yliopiston henkilöstömäärä on parin viime vuoden aikana laskenut noin 150 hengellä ja sama suunta jatkuu todennäköisesti myös lähitulevaisuudessa.

 

Nykyinen hallitus on jatkuvasti korostanut Suomen taloudellisen aseman vaikeutta. Samaan hengenvetoon päättäjät toteavat vakavalla äänellä, että Suomella ei tässä tilanteessa ole vaihtoehtoja. Viesti kansalaisille on siis se, että leikkauksille ei ole vaihtoehtoja, ja hallitus toimii ainoalla oikealla ja loogisella tavalla, kun se esimerkiksi vähentää koulutuksen ja tieteen rahoitusta.

Hallituksen virallisessa linjassa on se ongelma, että se ei todellisuudessa ole ainoa vaihtoehto. Taloudellisten päätösten taustalla on aina poliittinen linjaus, joka määrää mihin rahoja käytetään ja mihin ei.

Toisin kuin poliitikkojen puheista voisi päätellä, Suomi ei ole köyhä valtio. Meillä on varallisuutta ja mahdollisuus päättää mihin tuota varallisuutta käytetään.

Poliittinen tahto on se asia, joka päättää rahojen käytöstä. Jos nyky-Suomessa haluaa perustaa sellutehtaan, hallituksen ministerit heittävät vaikka kärrinpyöriä, jotta tämä toive toteutuisi. Luvat ja byrokratia hoituvat nopeasti, eikä lisärahoituksia haettaessa takerruta pieniin eikä kovin suuriinkaan muotoseikkoihin. Pääasia, että tehtaan piiput nousevat.

Mutta jos tässä maassa haluaa tarjota tieteelle ja tutkimukselle lisärahoitusta, jotta Suomi pystyisi kuromaan kiinni muiden valtioiden etumatkaa korkean osaamisen tehtävissä, rahaa ei löydykään. Yliopistot saavat sen sijaan kuulla jälleen yhden puheen siitä, kuinka vaihtoehtoja ei ole ja ainoa tie kulkee leikkausten, säästöjen ja yt-neuvotteluiden läpi.

 

Säästöillä pyritään muutoksiin vain muutamien vuosien aikajänteellä. Samalla unohdetaan se, että tieteeltä leikkaaminen aiheuttaa vakavia ongelmia useamman vuosikymmenen kuluttua. Tämä ei tunnu poliitikkoja huolettavan. Toivon todella, että päättäjien katse ulottuisi yhtä tai kahta vaalikautta kauemmaksi.

Muuten olen sitä mieltä, että miedot huumeet on dekriminalisoitava.

 

Lue lisää:

Yliopisto uudistaa rakenteitaan (11.2.2016)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.