MØ – No Mythologies To Follow (Sony)
Tanskalaisen MØ:n albumi on kuin Flow Festival levyn muodossa. Siinä on tyypillisiä (Sonylle levyttävän) indie-artistin laulumaneereja ja modernin Brooklyn hiphopin ja r’n’b:n äänimaailmaa, jossa perinteisten rytmien lainalaisuuksia rikotaan ja vaikutteita yhdistellään yli genrerajojen. Näistä trendikkäistä aineksista myös Flow Festivalin urbaani lippalakki-maastotakki-lineup on pääosin koostunut viime vuosina.
Hyvältähän se tuotannollisesti pääosin kuulostaakin. Suurin heikkous onkin liian heppoisaksi ja persoonattomaksi jäävä biisimateriaali. Kasarihenkinen soft disco Slow Love ja singlebiisi Don’t Wanna Dance osuvat kuitenkin maaliin. MØ:ssa on lupausta, mutta valitettavan paljon se vaikuttaa Lana Del Reyn kaltaiselta laskelmoidulta tuotteelta jo muutenkin osin överiksi menneille ”indiemarkkinoille”. Joskin MØ on erikoista nimeään myöten Lanaa katu-uskottavampi sekä laulajana vahvempi. Jos kuitenkin pidät Lykke Lin, Lana Del Reyn tai Kate Boyn kaltaisista artisteista, kannattaa levy ottaa kuunteluun.
Arttu Seppänen