Ekskursio kuuluu monien ainejärjestöjen vuosittaisiin perinteisiin. Matkalla voi uuden kulttuurin tai yrityksen lisäksi tutustua myös kanssaopiskelijoihin.
”Hassu paradoksi on, että ekskulla kannattaa muistaa koko ajan olevansa aikuisten seurassa, mutta silti olettaa olevansa lasten kanssa liikenteessä, sanoo journalistiikkaa opiskeleva Laura Kangas.
Kangas on toiminut Lööppi ry:n ekskursioministerinä tammikuusta lähtien. Maaliskuussa hän luotsasi opiskelijajoukkoa ekskursiolla Kiovassa.
”Ryhmämatkaamisen luonne vain on se, että joku ei kuitenkaan kuule tai ymmärrä ohjeita. Ei kuitenkaan kannata syyttää itseään siitä, jos joku nukkuu vierailulta pommiin tai jättää lompakkonsa baariin”, Kangas toteaa.
Kiovassa opiskelijoita koetteli vuosisadan lumimyrsky, jonka vuoksi matka lentokentältä hostellille tehtiin pimeillä takseilla. Kankaan mukaan myös paluumatkalla kohdattiin ongelmia, kun ryhmä oli myöhästyä jatkolennoltaan Riiassa.
”Olin ensimmäisten joukossa perillä bussissa, joka vei meidät koneeseen, ja olin ihan varma, että nyt joku jää vielä jälkeen. Sydän tykyttäen tuijotin ovea. Onneksi kaikki lopulta ehtivät.”
Puheviestijät järjestävät ekskursioita niin ulkomaille kuin kotimaahankin. Tammikuusta alkaen Parku ry:n ekskursiovastaavana toiminut Sari Sirviö muistelee syksyllä 2011 Tallinnaan järjestettyä ekskursiota.
“Vierailimme Viron yleisradiossa. Osa heidän tiloistaan oli Neuvostoliiton ajoilta, mutta silti heillä oli siellä todella kehittynyttä tekniikkaa. Tuntui vähän kuin olisi päässyt aikamatkalle Neuvostoliittoon.”
Suomen rajojen sisällä puheviestijät ovat matkanneet muun muassa Tampereelle tapaamaan muita alan opiskelijoita.
“Iltaohjelmassa oli yhteiset sitsit Tampereen ja Helsingin puheviestijöiden kanssa. En ole ollut aiemmin sitseillä missä olisi laulettu yhtä kovaa, niin että koko huone raikasi”, Sirviö kertoo.
Yritysvierailuilla opiskelijoiden on mahdollista tutustua lähemmin työelämään kuin yliopiston luentosaleissa.
Dumppi ry:n yrityssuhdevastaava Mikael Markkulan mukaan opiskelijoiden on hyvä kuulla työntekijöiden henkilökohtaisia kokemuksia heidän työelämästään ja koulutustaustastaan.
“Varsinkin kun työnhaku ja valmistuminen lähestyvät, on hyvä luoda kontakteja. Kun naama on jäänyt työnantajan mieleen positiivisessa valossa, on se työnhaussa mainio juttu.”
Markkula on ollut mukana ekskursioilla muun muassa Nordean ja Osuuspankin pääkonttoreissa. Usein ekskursioihin kuuluu myös yhteistä iltaohjelmaa yritysten työntekijöiden kanssa.
“Joskus on käynyt niin, että yritysedustajien ja opiskelijoiden välillä yön mittaan lempikin saattanut räiskyä”, Markkula paljastaa.
Pörssi ry:n ekskursiovastaava Tytti Koivunen järjestää ensi syksynä ensimmäistä kertaa ulkomaille suuntautuvan ekskursion.
Tarkkaa matkakohdetta ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta Koivusen mukaan esimerkiksi Kööpenhamina tai joku Keski-Euroopan kaupunki olisi hyvä valinta.
“Pakko myöntää, että järjestelyt jännittävät jo. Toisaalta luotan paljon reissaajiin. Pörssiläisten kanssa matkat ovat aina onnistuneita, joten luotan siihen, että kaikki menee nytkin hyvin.”
Koivunen on ollut kahdesti mukana Pörssin järjestämällä matkalla Rukalle.
“Rukalle lähti tänäkin vuonna 120 pörssiläistä, joten kaikenlaista ehtii tapahtua. Mitään pahempia asioita ei ole kuitenkaan onneksi sattunut kenellekään”, Koivunen sanoo.
Suurin osa ainejärjestöjen ekskursioiden kuluista maksetaan yleensä opiskelijoiden omilla rahoilla. Joillekin matkoille saadaan myös avustuksia.
Valtio-opin opiskelijoiden matkoja on tukenut vuodesta 1984 hiukan harvinaisempi taho: professori Kari Palonen.
“Taisi olla alkuun niin, että kun en halunnut liittyä professoriliittoon, ajattelin käyttää rahat tähän. Myöhemmin on tullut muita motiiveja, kuten tutustuminen opiskelijoihin ja junamatkojen propagointi”, Palonen kertoo.
Palonen ei halua kertoa tarkkoja avustussummia, mutta niillä ei hänen mukaansa makseta matkoja kokonaan. Joskus hän tarjoaa matkoilla ruoan, mutta juomat opiskelijat saavat ostaa itse.
Paloselle matkustaminen on elämäntapa.
“En koskaan ymmärrä hyvää matkaa -toivotusta. Ei minulla ole kotia, vaan pysyvästi maksettu hotelli Helsingissä ja Jyväskylässä sekä kirjasto Helsingissä.”