Ei hakutuloksia.

Arvio: Eleanoora Rosenholm – Hyväile minua pimeä tähti (Fonal Records)

06 kansi_eleanoora2Epätasaisen kakkoslevyn Älä kysy kuolleilta, he sanoivat jälkeen Eleanoora Rosenholm on jälleen löytänyt tatsin. Hyväile minua pimeä tähti kuljettaa aiemmilta levyiltä tuttua elektropoppia entistä kokeellisempaan suuntaan. Levy on kaikessa teatraalisessa häröilyssään oudon johdonmukainen.
”Päässäni on koirankoppi, takaseinässä sen ovi, josta pakoon ryömin toiseen maailmaan”. Mika Rätön sanoituksissa liikutaan tällä kertaa uskonnollisen kuvaston ja alitajunnan maailmassa. Laulaja Noora Tommilan naivistinen tulkinta pistää (jälleen kerran) aluksi hieman korvaan, mutta pienen totuttelun jälkeen laulun sävyt aukeavat rikkaina.
Musiikista huokuu Rätön töille tyypillinen ennakkoluulottomuus ja etsimisen ilo. Yksiselitteistä määrittelyä pakeneva tunnelma on samanaikaisesti juhlava, humoristinen ja alakuloinen.
Magyar Posse -yhtyeen kosketinsoittaja Pasi Salmi taikoo kiehtovia saundeja akustisemman soitannan katveisiin.
Tasavahvan biisimateriaalin helmiä ovat massiivisen rumpukompin kaihoisaan hoilauskuoroon yhdistävä Pimeä tähti, kymmenminuuttinen genrekollaasi Puoli päivää Firenzestä itään, sekä levyn lopettava aavemainen Köysitehdas.

Rauli Karjalainen

”Johdonmukaista häröilyä”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.