Ei hakutuloksia.

Yliopistohuppari kelpaa vain hikoiluun

Charles Ewingin mukaan North Texasin yliopistossa lähes jokaisella opiskelijalla on ainakin yksi yliopiston tuote. Ensimmäisen vuoden opiskelijoille lahjoitetaan kirkkaanvihreät t-paidat. (Kuva: Natanael Sinisalo)
Charles Ewingin mukaan North Texasin yliopistossa lähes jokaisella opiskelijalla on ainakin yksi yliopiston tuote. Ensimmäisen vuoden opiskelijoille lahjoitetaan kirkkaanvihreät t-paidat. (Kuva: Natanael Sinisalo)

Suomalaisopiskelijat tunnustavat mieluummin ainejärjestönsä kuin oman yliopistonsa väriä.

Oman yliopiston hupparin päälleen vetäminen on tyylivirhe numero yksi – ainakin suomalaisilla kampuksilla.
Kun jyväskyläläisopiskelijoilta kysyttiin yliopistolla tehdyssä gallupissa yliopistohuppariin pukeutumisesta, kielteiset tunteet vaikuttivat olevan yleisiä.
Monet sanoivat, että yliopistopaita yllään he tuntisivat olevansa ”käveleviä mainostauluja”. Eräs totesi, että ”paitaa olisi ahdistavaa pitää, koska olisi jotenkin näkyvillä.” Opiskelijoiden asenne vaikuttaa siis olevan ”kun täällä kerran jo opiskellaan, tuntuu vaivaannuttavalta korostaa sitä”.
”Vaikka pukeutumisella korostetaankin ryhmään kuulumista, nihkeä asenne huppareita kohtaan ei välttämättä johdu opiskelijoiden haluttomuudesta olla osa yliopistoa”, sanoo pukeutumista tutkinut etnologian tohtorikoulutettava Arja Turunen.
”Opiskelijat ehkä pitävät itseään ensisijaisesti oppiaineensa edustajina. Tätä he osoittavatkin mielellään pukeutumalla ainejärjestön haalareihin ja paitoihin.”
Turusen mukaan ihminen haluaa näyttää kuuluvansa yhteisöön, jolla on voimakas sisäinen kulttuuri. Yliopisto voi opiskelijoiden mielestä olla liian iso kokonaisuus, jonka kulttuuri ei kosketa heitä. Lisäksi kohderyhmän täytyy itse ottaa tuote omakseen omilla ehdoillaan.

Haluttomuutta käyttää hupparia perusteltiin myös vaatteen ulkonäöllä. Logo on liian iso tai ruma, värit eivät miellytä, alaresori on hirveä.
Yliopistotuotteista vastaava Kalevi Luoma kertoo, että huppareita on teetetty kymmenisen vuotta. Paitojen malli on vaihtunut muodin mukaan, mutta myynti on ollut lähes aina tasaisen pientä.
”Kerran suunniteltiin opiskelijoiden maun mukaiset verkkarit kyselyn perusteella, mutta nekään eivät käyneet kaupan. Logoakin on pidetty joko liian pienenä tai suurena.”
Luoman toimistolle tulee kuitenkin joka viikko opiskelijoita tutkimaan tuotevalikoimaa. Monet heistä ovat vaihto-opiskelijoita.

Yliopistopaitojen puuttumisen kampuskuvasta on huomannut myös yhdysvaltalainen gerontologian tohtorikoulutettava Charles Ewing North Texasin yliopistosta.
Ewingin kotiyliopiston verkkokaupassa on muiden yhdysvaltalaisten yliopistojen tapaan valtava tuotevalikoima: on kenkiä, sateenvarjoja, vauvantarvikkeita, koruja ja tietysti vaatteita joka lähtöön.
”Ja opiskelijat ostavat niitä. Huppareita ei käytetä vain urheilussa tai muiden vaatteiden ollessa pesussa. Niillä halutaan vahvistaa yhteishenkeä. Kun opiskelee laadukkaassa yliopistossa, sen haluaa myös näyttää.”
North Texasin yliopistossa tuotteille suunnitellaan tehokkaita mainoskampanjoita. Sikäläiset ainejärjestöt ja ylioppilaskunta myös saavat jokaisesta myydystä tuotteesta tietyn osuuden.
”Järjestöt ostavat esimerkiksi huppareita yliopistolta ja myyvät niitä edelleen. Voisi sanoa, että Jyväskylän yliopisto menettää tuotteiden huonon menekin vuoksi paljon rahaa”, Ewing kertoo.

Varainhankkijoilla lienee kuitenkin toivoa. Opiskelijoista monet vastasivat – usein irvistyksen ja puntaroivan katseen jälkeen – voivansa pitää paitaa, mutta käytölle oli ehtoja.
Hupparia voisi pitää ”urheillessa”, ”jos on kylmä”, ”tenttipäivänä”, ”jos se olisi erivärinen” tai ”jos logo olisi paljon pienempi”.
Vaikka kielteisiä vastauksia tuli eniten, jotkut kertoivat voivansa käyttää hupparia mielellään.
”Kuin mikä tahansa vaate”, totesi yksi.
”Vähän kuin abipaita”, sanoi toinen.
Kolmas ihmetteli, miksei etupuolellakin ole logoa.

Jaana Kinnari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *