On se onni, ettei jyväskyläläinen Au Pair pannut pillejä pussiin muutama vuosi sitten, vaikka tällaisiakin huhuja ilmassa liikkui. Bändi jatkoi, ja ensi vuonna se saa puhaltaa synttärikakustaan kymmenen kynttilää tuore Kimppu-albumi takataskussa.
Rumpalin vaihtuminen ei hyydyttänyt Au Pairin valtavaa keikkaenergiaa, ja nyt livenä jo vuosikausia kuultuja ja keikoilla toimivaksi todettuja biisejä on saatu levylle asti ennen kuulemattomilla kuorrutteilla. Olihan aikakin, sillä edellisistä pitkäsoitoista (2005 ja 2006) on jo hetki vierähtänyt. Au Pair on onnistunut aiempia levyjä paremmin saamaan osan biisiensä liveiskusta albumillekin. Tutut keikkasuosikit muodostavat albumin alkupuoliskolle kunnon virtapiikin. Kokonaisuutenakin Kimppu kohoaa tasaisuudeltaan Au Pairin levyjen kärkeen.
Lyriikat nostavat edelleen hymyn huulille, vaikka kai jotain outoa on kuuntelijassa, joka innostuu, kun tytön isäksi paljastuukin kuninkaan sijasta villihevoslauma, tai kun unelmavävy pitää terän painumisesta lihaan. Vai onko se outoa? Au Pairilla on ainakin taito kyseenalaistaa.
Iiro-Pekka Airola
”Keikkaversioita odotellessa.”