Kerrottakoon heti, ettei meillä ole autossa navigaattoria. Ajaminen on jännempää, kun on turvauduttava karttaan ja suuntavaistoon. Ja aina voi kysyä apua – mitä mieheni ei vieläkään usko. En silti ole teknologiavastainen. Itse asiassa minulla on idea, josta saattaa tulla megaluokan juttu. Ehdotan, että insinöörit kehittäisivät henkisen navigaattorin, joka auttaisi elämän hukkatilanteissa. Kun naapurin kanssa tulisi riitaa siitä, kaadetaanko tontin rajalla oleva omenapuu, ...

Jyväskyläläiskirjailija Tiina Piilola on kasvattanut esikoisromaaninsa Kaari-tytön uudessa kirjassaan urastaan ahdistuneeksi aikuiseksi. Mahdollisten maailmojen paikka -romaanissa Kaari luovii menneen ja nykyisen, keksityn ja todellisen välimaastossa. Päähenkilön ja lukuisten sivuhahmojen näkökulmista kirjoitettu teos kutoo yhteen niin pohjoispohjalaisen sielumaiseman kuin jonkinlaisen maagisen, ylikansallisen sielujen yhteyden. Vaikka kokonaisvaikutelma Mahdollisten maailmojen paikka -romaanista on hitusen sekava, se voittaa lukijan puolelleen unenomaisella kielellään. Piilola käyttää sanoja ...

Romantikko ja ihmeisiin uskoja kun olen, aion selvitä tästä kolumnista tanssimalla. Tanssiin tarvitaan tietenkin partneri. Oma mies tuntuu melko mielikuvituksettomalta ratkaisulta, niin että jotain omaperäisempää olisi syytä keksiä… Vesa-Matti Loiri! Olen samaa mieltä kuin Kreetta Onkeli Kutsumuksessaan: Vesa-Matti Loiri on Suomen viimeinen kutsumustaiteilija. Mutta siinä ongelma onkin – ehkä en olisi Veskulle tarpeeksi omaperäinen. Ehkä hän pitäisi tanssiani persoonattomana ja luonteettomana. Ei sittenkään ...