Kesä 2006 ja Euroopan rautatiet opettivat minulle jotain. On tila, jossa mikään tärkeä ei pyöri mielessä, ja jossa stressiä ja tekemättömiä töitä ei ole olemassa. Kyseessä ei ole nollauskänni, vaan jo elinehdokseni muodostunut asia – autuas löysäily. Maisemat, kilometrit, aika ja ruokakaupan etsiminen antavat ajatuksille vapaammat raiteet. Mielen lentoa ei keskeytä kello eikä muistikuva tekemättä jääneestä tehtävästä, vaan ajatukset etenevät omaa tahtiaan. ...