Ismo Alangon ja Teho Majamäen duon toinen pitkäsoitto on yllättävällä tavalla raskasta kuunneltavaa: melodiat ovat kevyitä ja popahtavia, mutta samaan aikaan levyn ylitsevuotava energisyys tuntuu aavistuksen kuluttavalta. Sovitukset ovat kautta linjan niin turpeita, että kuulija haukkoo henkeään jo neljännen kappaleen kohdalla. Liekö sattumaa, että levyn oikeastaan ainoan seesteisen kappaleen nimi onkin Hengitä? Mutta vaikka kokonaisuutena Onnellisuus on hieman turhan tukeva, yksittäiset kappaleet ...