Rakastan pimeitä syysiltoja kynttilän valossa, mutta samalla poden jokavuotista syysahdistusta. Mitä keväällä tapahtuu? Mitä haluan elämältäni? Kuka olen? Mikä on elämän tarkoitus? Tänä vuonna ahdistustani lietsoo mielestäni aivan liian aikaisin kauppoihin ilmestyvien joulusuklaiden lisäksi se, että viidennen vuoden opiskelijana keväällä edessä häämöttää gradu ja sitä lähes väistämättä seuraava valmistuminen. Akateeminen työttömyys on puhuttanut viime aikoina paljon, sillä sen sanotaan olevan korkeammalla tasolla ...

Hei, uusi opiskelija. Minä olen Jarno – sinun uuden ylioppilaslehtesi vanha kolumnisti. Mukava tavata sinua. Olen kuudennen vuoden journalistiikan opiskelija, inhokkiruokani on maksalaatikko, eniten tykkään kirjoittaa näitä alkusyksyn kolumneja uusille opiskelijoille. Suosikkiani NKOTB:n jäsenistä ei vissiin enää kysytä. Näistä Tervetuloa yliopistoon -kolumneista tykkään siksi, että ne tehdään valmiiseen kaavaan. Ajattelin jakaa sen kanssasi, niin voit sitten astua tilalleni, kun minut suurella rahalla ...

Syksy kolme vuotta sitten. Viestintätieteiden fuksien ”kuherruskuukausi” on päättymässä. Infojen kiertelyn ja tutustumisiltojen kruunuksi on järjestetty laitoksen fuksien ja tutoreiden illanistujaiset. Minua ja tutorpariani jännittää. Tsemppaamme toisiamme: kyllä tämä hyvin menee. Ei mene. Oppiaineestamme journalistiikasta paikalla olemme me kaksi ja yksi fuksi. Lukuvuoden vaihduttua kevääksi kävelen Kauppakatua ja vastaan astelee pari syksyn fuksia. Tutorin velvollisuudet puskevat vielä kerran pintaan ja nostan käden ...

Hei, sinä yliopistossa tänä syksynä aloittanut fuksi. Olet ollut opiskeluiden alkamisesta ja kotoa lähtemisestä innoissasi, ikiomaan kämppään on haettu äidin kanssa Ikeasta kalusteet. Olet käynyt melkein kaikissa mahdollisissa bileissä ja tutustunut uudessa kaupungissa jo moniin mielenkiintoisiin ihmisiin. Mielessä on käynyt lähteä jopa ainejärjestön hallitukseen, olithan jo "entisessä elämässäsi" aktiivinen yläasteella rippikoulun isonen ja lukiossa tutor. Elämä hymyilee, ja hyvä niin! Sitten ...

Seitsemän vuotta sitten, kun olin juuri aloittanut opintoni Jyväskylässä, tapasin juhlissa niin kutsutun ännännen vuoden opiskelijan. Kohtaaminen oli niin merkittävä, että kirjoitin siitä päiväkirjaani. Lauseen perään oli lisätty huutomerkki. Ällistelin asiaa tilaisuudessa myös ääneen. Ännäsvuotisella opiskelijalla kavereineen oli varmasti naurussa pitelemistä. Kun uudet fuksit saapuvat syksyisin yliopistoon, meidän vanhempien asiaksi muodostuu päivitellä näiden nuoruutta ja naiiviutta suureen ääneen. Fuksit ovat mielestämme jotenkin söpösti ...