Allergiat ovat toinen juttu.

Kun olin lapsi, meillä oli kotona periaate, että jollei tarjottu ruoka maistu, ei tarvitse syödä. Nälkä ajaa niin lapsen kuin opiskelijan lopulta lautasen ääreen.”

Eli kasvissyöjienkin pitää sitten nirsoilematta ja mutisematta syödä samaa ruokaa kuin muutkin, jos ei satu olemaan juuri se kasvisruokapäivä? Kasvisruokavalion voi valita siitäkin syystä, että ei pidä lihasta. Tällöinhän aina tarjottu kasvisruokaehto vastaisi sitä, että muille nirsoille olisi pinaattilettupäivänä lasagnea ja nakkeja…

Mitä vikaa siinä on että on tarjolla joka päivä sekä kasvisruokaa ja liharuokaa? Miksi nykyinen systeemi on niiiiiin huono että siitä riitelemiseen pitää tuhlata aikaa ja resursseja? Eikö aikuiset ihmiset voisi syödä omat ruokansa ja jättää muiden kyttäämisen väliin.

-Tero

Tältähän se vaikuttaa, että kamelin selän katkeamispistettä ei ole vielä Suomessa saavutettu. Oma osansa on tietty etabloituneen ylioppilasliikkeen itsetarkoituksellisen sopuilevalla osallistumiskulttuurilla. Vaan ettei asiassa parhaillaan olisi tapahtumassa jonkinasteinen murros?

Täällä Saksassahan kynnys isoihin protesteihin ja suoraan vaikuttamiseen ylittyi monin paikoin juuri tuon lukukausimaksukysymyksen myötä. Se oli sen verran konkreettinen rajoite opiskelijoiden ”hiljaiselle enemmistölle” ja heidän perheilleen, jotka olivat käytännössä joutumassa maksumiehiksi. Protestien myötä elävöityi myös koko paikallinen osallistumiskulttuuri noin yleensä.

Sama skenaario voidaan yllättävän helposti kuvitella Suomeenkin. Tarvitsee vain vaikka miettiä, millainen meteli tulisi jos ylioppilaskunta ilmoittaisi kuusinkertaistavansa jäsenmaksun. Se olisi samoissa luokissa kuin tyypillinen saksalainen lukukausimaksu. Ehkä viime päivinä uutisoiduista Misukan ja Tanskasen ryhmien esityksistä noussut myrsky merkitsee sitä, että alamme lähestyä katkeamispistettä. Tästä voi kai päätellä, että tavanomaisesta panettelusta huolimatta suomalainen korkeakouluopiskelija ei ole niinkään haihatteleva idealisti kuin piinkova realisti.

Opetus on monelle tutkijalle pakko. Mielenkiinto on siis ko. asian tutkimisessa, ei haluttomille saliin puoliväkisin vääntäytyneille kännykkää näprääville "älyköille" luennoimisessa.

Aika hirveää sinänsä, että olet ollut kuitenkin kuuntelemassa PUHEVIESTINNÄN tieteenalan luentoja.