Syyskuun lopulla 81 journalistiikan opiskelijaa irtisanoi avustajasopimuksensa Keskisuomalaisen kanssa. Sopimukset oli kirjoitutettu fuksivuoden toimitusharjoittelupäivän yhteydessä. Niillä luovutettiin lehdelle joka ikisen tulevankin jutun oikeudet alan yleistä käytäntöä laajempina: Keskisuomalainen saisi esimerkiksi jakaa jutut yhteistyölehtiensä kanssa ilman erillistä korvausta. Vaikka maakuntalehti mielellään sivuillaan kannustaa nuoria aktiiviseen kansalaisuuteen, irtisanomisesta tulistuttiin. Ennen kuin osapuolet saatiin saman pöydän ääreen, ehtivät huhut lentää niin ”mustista listoista” kuin ...

Alkusyksyn suosikkimurheeksi on noussut akateemisten surkea työllisyystilanne. Pontta päivittely sai 26-vuotiaan Pyry Solalan Helsingin Sanomissa julkaistusta yleisönosastokirjoituksesta, jossa tuore valtiotieteen maisteri kertoi hakeneensa 214 työpaikkaa ja päässeensä vain kolmeen haastatteluun. Nopeasti ja hyvin paperein – eli valtiovallan toiveiden mukaisesti – valmistuneella on vaikeuksia työllistyä, sillä edes valtion omat virastot eivät ole hänestä olleet kiinnostuneita. Solalan kirjoitus laukaisi neuvojen vyöryn. Ensin kuultiin perinteinen ...

Jyväskylän yliopiston entinen rehtori, ministeri Antti Tanskanen julisti hieman ennen yliopistojen avajaisia opintotuen olevan syynä sille, että valmistuminen venyy. Äkkiseltään syitä voisi kuvitella muitakin: olemattoman opinto-ohjauksen, monialaisuuden ja kansainvälistymisen paineiden sekä akateemisten korkean työttömyyden. Voi Tanskanen toki olla oikeassakin: tunnetusti sillä viidensadan euron kuukausittaisella potilla kelpaa rellestää vuosikausia. Lääkkeenä Tanskanen tarjoaa lisää opintolainaa. Opiskelevan nuorison suurin synti kun on töissä käyminen, ...

Syksyisin opiskelijoita on tapana muistuttaa siitä, että on tärkeää tehdä muutakin kuin opiskella. Ohje toistuu tässäkin lehdessä monta kertaa: on tärkeää tutustua uusiin ihmisiin, on tärkeää saada uusia kokemuksia ja on tärkeää välillä levätä. Se on aivan totta. Opiskelijaelämää ei löydä ummehtuneista luentosaleista – ainakaan pelkästään sieltä. Mutta vaikka niin kutsuttu muu elämä on tärkeää, pitäisi opiskelun olla yliopiston kova ydin myös ...

Tätä lehteä tehdessä on murehdittu paljon. Ensin murehdittiin elinkeinoministerin aikatauluja, sitten yliopiston alla kulkeviin tunneleihin pääsyä ja lopuksi vielä sitä, ehtivätkö kaikki jutut lehteen. Jossain välissä ehdittiin myös murehtia niin 50-vuotisjuhlien järjestelyjä, siviilipalveluksen jälkeistä elämää kuin auton katsastusta. Murehtija saa aikaan. Huoli deadlinesta, kesätöistä tai gradun loppuun saattamisesta motivoi parhaimmillaan saamaan asian ajallaan reilaan. Mutta loputtomasti murehtiminen ei voi jatkua – ei ...

Kun ylioppilaslehti täyttää 50 vuotta, sen pääkirjoituksessa pitäisi tehdä suuria linjauksia. Harmillista vaan, että suurten linjausten aika on ohi. Vanhoja Jylkkäreitä selatessa saa huomata, etteivät edeltäjämme pelänneet tunnustaa poliittista väriä tai kirjoittaa hyvän maun rajoille olevia kuvatekstejä. Kannessa on nähty niin naisten kuin miesten elimiä, ja otsikoissa on viljelty kirosanoja.  Takana oli halu tehdä muista lehdistä poikkeavaa, raikasta ja uutta journalismia ...

Hikoilin aikanaan ylioppilaskirjoituksissa paperit, joilla olisi päässyt melkein mihin vaan. Vähän mistä sattuu sitä opiskelupaikkaa sitten hainkin. Panostin journalistiikan pääsykokeisiin, mutta epäilin mahdollisuuksiani. Siksi tyrkytin todistustani moneen oppiaineeseen, joka ei juuri kiinnostanut. Kesän lopulla postiluukusta kolahti kirje, jonka paksuudesta arvasin onnen potkineen – sekä minua että matemaattis-luonnontieteellistä tiedekuntaa, jossa olisi muutoin aloittanut varsin epämotivoitunut fuksi. Nyt opetusministeriössä suunnitellaan korkeakoulujen pääsykokeista luopumista kokonaan: sisään ...

Luennon lopulla toistuu tuttu kuvio: Professori tiedustelee, jäikö kuulijoille kysyttävää. Saliin laskeutuu painostavan odottava hiljaisuus. Opiskelijat pälyilevät kurssitovereitaan. Eihän kukaan ole niin tyhmä, että avaa suunsa? Iltapäivä on jo pitkällä, ja kotiin olisi kiva päästä. Lopulta luennoitsija päästää salin kärsimyksistään. Palataan asiaan ensi viikolla. Tässä lehdessä kerrotaan väitöstutkimuksesta, jonka mukaan ensimmäisen vuoden opiskelijoista alle puolet on käynyt henkilökohtaisesti opettajansa juttusilla. Tutkimus on ...

Kesällä ymmärsin, miksi opiskelija- ja kouluruokailu on suuren ihmisrakkauden osoitus. Minä – kaksi kuukautta gradulleni elänyt – sain opiskelijaravintolassa päivittäin syödäkseni niin, että joku toinen hoiti kokkaamisen, tarjoilun ja tiskaamisen. Ruoka oli terveellisempää ja ravitsevampaa kuin pöperöt, jotka itse hellalle poltan. Vähän kuin olisi käynyt kotona syömässä. Mutta aina on varaa nirsoilla. Myös ylioppilaskunnassa keskustellaan aika ajoin siitä, pitäisikö Ilokiven listalla ...

Joskus jää hoksaamatta, ettei koulutus ole nykyisinkään ilmaista. Se, mitä valtio panostaa meihin opintojemme aikana, on lainaa vain; kun tutkinto on kasassa ja unelmaduuni plakkarissa, on takaisinmaksun aika. Tosin jos työtä ei irtoa heti, myös velkoja joustaa. Nerokas ”lukukausimaksujärjestelmä” perustuu verotukseen. Nyt valtio kuitenkin ulkoistaisi toimivan järjestelmänsä pankeille, vanhemmille, työnantajille, erinäisille säätiöille ja yliopistoille – niille, jotka rahaa opiskelijoille lainaavat tai antavat, ...