Ei yltänyt nevö föget -tasolle
95 (Yellow Film & TV)
Vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruudesta kertova elokuva ylitti äärimmäisen alhaiset odotukseni. Mutta ei se silti kovin hyvä ollut.
Elokuva oli rakenteeltaan outo. Siinä seurattiin lama-ajan yksinhuoltajaperhettä, hulluttelevaa roistokoplaa, syöpään kuolevaa lätkäfania ja pikaisesti myös itse maajoukkuetta sekä Curre Lindströmiä.
Elokuva yritti vedota koko ihmisen tunneskaalaan hyvin aleksimäkelämäiseen tyyliin. Nostalgiaa, huumoria ja yhtäkkiä syövällä mässyttelyä. Näistä viimeinen kyllä kosketti, mutta osoitti myös erityisen huonoa makua.
Katsoja sai muutaman onnistumisen tunteen, kun pääsi bongaamaan oikeita 95-leijonia yllättävistä sivurooleista. Muuten elokuvasta jäi yksiselitteinen maku: Timo Jutilan lonkkalämäristä ei voi tehdä aikaa kestävää elokuvaa.