Artikkelit aiheessa ‘Arviot’

Arvio: Jyväskylän ylioppilasteatteri: JYT2012 ( Ohjaus: Vesa Vatanen)

Muukin kuin puheteatteri voi olla hyvää, se on selvää. Mutta alkaneen vuoden JYTin ensimmäinen näytelmä ei silti ollut mitään muuta kuin vajaamielisten pikkuveljien happopäissä tekemä luokkaretki Linnanmäelle. Vesa Vatasen ohjaus oli niin löysää ja persoonatonta, että jopa kaksi tuntia keitetty spagetti olisi pystynyt paremmin hitsaamaan näyttelijäporukasta jotain yleisölle tuotavaksi sopivaa. Mainostekstin mukaan ”pohjavireen luovalle työlle antaa ajankohtainen ja tärkeä aihe: maailmanloppu”. Höpön ...



Arvio: The Girl With the Dragon Tattoo

The Girl With the Dragon Tattoo perustuu Stieg Larssonin menestysromaaniin Miehet jotka vihaavat naisia. Toimittaja Mikael Blomkvist (Daniel Craig) saapuu pikkukylään tutkimaan vanhaa murhamysteeriä. Pian hän saa avuksensa rankkataustaisen Lisbeth Salanderin (Rooney Mara). Päätähdet tekevät erinomaista työtä. Etenkin Lisbeth Salander vastaa kirjan kuvausta. Elokuvamaailman uskottavuus tosin kärsii, kun todellinen ympäristö on tuttu. Ruotsiin sijoittuva rikostarina on kuvattu oikeissa maisemissa, mutta puhuttu ...



Arvio: Nostradamus – 100 ennustusta (Mario Reading)

He, jotka ovat innoissaan Nostramuksen aatoksista, ovat luultavasti innoissaan myös Mario Readingin Nostradamus - 100 ennustusta -teoksesta. Kirja on hyvä paketti myös sellaiselle, joka ensi kertaa tutustuu 1500-luvulla eläneen astrologin näkyihin. Nostradamuksen ennustuksista julkaistiin vuonna 2009 mittava hakuteos, josta 100 ennustusta on nostettu tähän teokseen. Näin ne ovat helpommin luettavissa. Profeetan nelisäkeet ovat kirjassa alkuperäiskielellä sekä suomeksi. Niitä kutakin seuraa ainakin sivun ...



Arvio: Piippu – Savumerkkejä

Piipun ensilevytys Savumerkkejä tuo heti ensisävelillään mieleen suomalaisen rautalankarockin kulta-ajat. Erityisesti levyn kolme ensimmäistä kappaletta toimivat äänimaailmojensa puolesta Popedan ja Eppu Normaalin muistelona, ja muutenkin levyn tyyli tuo pyytämättä – tahallisesti tai vahingossa – mieleen kotimaisen kasarirockin. Savumerkkejä kärsii hieman koheesion puutteesta. Yksikään kappaleista ei erotu joukosta huonona, mutta sidosteisuus tuntuu jäävän saavuttamatta: levy ei muodosta eheää kokonaisuutta vaan tuntuu kostuvan ...



Arvio: Farao Pirttikangas – Kuhmalahden nubilaiset (Helmi-levyt)

Pekka ”Faarao” Pirttikankaan CV:stä löytyy Cosmo Jones Beat Machinen ja Astro Can Caravanin kaltaisia yhtyeitä. Kuhmalahden nubialaiset on ensimmäinen levy, jolla Pirttikangas esiintyy suomeksi. Ensikuulemalta Kuhmalahden nubialaisten musiikki hämmentää vaikutteidensa suorasukaisuudella. Erityisesti Käärmeen seurakunta on kuin suora sitaatti Tuomari Nurmion yhdessä Alamaailman vasaroiden kanssa tekemältä Kinaporin kalifaatti -albumilta. Tarkemman kuuntelun myötä levyn nyanssit paljastavat itsensä. Musiikki lainailee bluesiin aineksia eri kansanmusiikeista. ...



Arvio: Johanna Vehkoo – Painokoneet seis! Kertomuksia uuden journalismin ajasta (Teos)

Tämä nykyjournalismin kriisiä ruotiva pamfletti on kiinnostava puheenvuoro näinä potentiaalisina jokamiehen sisällöntuotannon aikoina. Journalismin murrostila on ikuinen, mutta nyt julistukselle on poikkeuksellisen paljon katetta: median kaupallistumiskehitys on tullut pisteeseen, jossa journalismin rappio on toisinaan jo häiritsevän näkyvää. Toimittajissa on yhä enemmän copy-peistaavia apinoita, jotka syytävät nettiin vauhdilla tavaraa keräämään mahdollisimman paljon klikkauksia. Yhtenä pontimena muutoksessa on medialukutaitoinen yleisö, joka digitaalisesta ...



Arvio: Pekka Manninen – Äänislinna (Helsinki-kirjat)

Jyväskyläläisen Pekka Mannisen kolmas romaani Äänislinna sijoittuu jatkosodan alkupuolelle. Upseeri Emmanuel Wolff lähetetään suomalaisten valtaamaan Petroskoihin. Hän odottaa rintamakomennusta, mutta päätyy johtamaan venäläissiviilien keskitysleiriä. Taistelu suomalaisen rodun puolesta on vänrikki Wolffille ristiriitaista, sillä hän on juutalainen. Äänislinna voisi olla perinteinen sotaromaani aroista aiheista, sillä suomalaisten keskitysleireistä ja antisemitismistä vaietaan oppikirjoissa. Vielä tänäkin päivänä peruskouluissa kiistetään, että Suomi ja Saksa olisivat olleet ...



Arvio: Sallisen kausi 1992-2012

Näytelmä lähtee liikkeelle kaksintaistelusta, jossa kaksi tasaväkistä soturia kamppailee kampuksen hallinnasta. Tiiviin taiston jälkeen näytelmän päähenkilö Sallinen peittoaa sotaväeksi värvättyjen opiskelijoiden avustuksella vastustajansa ”pienimmällä mahdollisella marginaalilla”, ja julistautuu kampuksen kuningattareksi kansan hurratessa. Talousvaikeudet ja lama syöksevät kuitenkin päähenkilön heti uuteen selviytymiskamppailuun, jonka seurauksena tästä kehkeytyy yhä vahvempi johtaja. Itseluottamuksen vahvistuminen kääntyy pian itseään vastaan, ja lopulta yksinvaltias johtaa yliopistoa ”lähes sotatilaorganisaatiolla”. ...



Arvio: Pirjo Hassinen – Rouva (Otava)

Jyväskyläläisen kirjailijan Pirjo Hassisen uutuusromani Rouva kolmessa eri aikatasossa tapahtuva naisen kasvutarina. Hassisen uutuus ei nouse kirjailijan parhaimmistoon, vaikka tarina itsessään onkin mielenkiintoinen. Hassinen rakentaa romaaninsa päähahmon tutuista lähtökohdista: paljon haluava anteeksipyytämätön nainen kamppailee maailman kanssa. Meeri Ihalaista seurataan nuorena vaimona, keski-ikäisenä toimitusjohtajana ja 70-vuotiaana kiinteistö yhtiön omistajana. Keski-ikäinen voimanainen Rouva viekoittelee Meerin aviomiehen, mikä saa siivoojan tyttären lähtemään ristiretkelle eliitin ...



Arvio: Jari Tervo – Layla (WSOY)

Jari Tervon Layla kertoo 15-vuotiaasta muslimitytöstä, joka joutuu sukunsa hyväksikäyttämäksi ja tapatettavaksi. Layla pakenee Finlandiyaan ja päätyy huoraksi Kruununhakaan. Tarinaan punoutuu henkilöitä, jotka ovat kaikki omalla tavallaan ihmisen alhaisimpien ja hävettävimpien tekojen kuvia. Vaikka aihe on rankka, Tervo tapansa mukaan viljelee sinne tänne lauseen mittaisia vitsejä. Kerronnan rakenne on intensiivinen, eikä kirjaa tee mieli jättää kesken. Edes kovin pitkien taukojen pitäminen ...