Linnut ovat mukavia. Taivaalla. Puissa. Mutta eivät sisätiloissa. Olin jokin aika sitten työhuoneessani kirjoittamassa, kuulin käytävältä outoa kolinaa. Menin katsomaan ja näin hädissään sinne tänne lentelevän talitintin, joka oli tullut sisään makuuhuoneen avatusta ikkunasta. Lintufoobikkona lukkiuduin työhuoneeseen ja mietin mitä tehdä: puoliso oli töissä, appi sairaalassa sokerirasituskokeessa eikä kumpikaan seinänaapureista ollut kotona, niin että huutaminenkin olisi turhaa. Laitoin Facebookiin avunpyyntöviestin ...

Kalevalaa syytetään usein siitä, että siinä on hyvin vähän rakkautta. Perinteisen romanttisen rakkauden näkökulmasta väite lienee totta, mutta mytologisen näkökulmasta se on perätön. Esimerkiksi Ainoa ja Väinämöistä yhdistää toisiinsa side, jonka seurauksena molemmat muuttuvat ja oppivat tulemaan toisiaan vastaan. Ainon ja Väinämöisen omintakeinen suhde alkaa, kun laulukilvan hävinnyt Joukahainen lupaa vanhalle tietäjälle oman sisarensa. Väinö suostuu vaihtokauppaan, mutta Aino hukuttautuu. Mytologian hengen ...

Kerrottakoon heti, ettei meillä ole autossa navigaattoria. Ajaminen on jännempää, kun on turvauduttava karttaan ja suuntavaistoon. Ja aina voi kysyä apua – mitä mieheni ei vieläkään usko. En silti ole teknologiavastainen. Itse asiassa minulla on idea, josta saattaa tulla megaluokan juttu. Ehdotan, että insinöörit kehittäisivät henkisen navigaattorin, joka auttaisi elämän hukkatilanteissa. Kun naapurin kanssa tulisi riitaa siitä, kaadetaanko tontin rajalla oleva omenapuu, ...

Romantikko ja ihmeisiin uskoja kun olen, aion selvitä tästä kolumnista tanssimalla. Tanssiin tarvitaan tietenkin partneri. Oma mies tuntuu melko mielikuvituksettomalta ratkaisulta, niin että jotain omaperäisempää olisi syytä keksiä… Vesa-Matti Loiri! Olen samaa mieltä kuin Kreetta Onkeli Kutsumuksessaan: Vesa-Matti Loiri on Suomen viimeinen kutsumustaiteilija. Mutta siinä ongelma onkin – ehkä en olisi Veskulle tarpeeksi omaperäinen. Ehkä hän pitäisi tanssiani persoonattomana ja luonteettomana. Ei sittenkään ...

Emmin pitkään, uskallanko tunnustaa julkisesti faniuteni. Tiedän, ettei kaltaiseni nuoren feministin kuuluisi hurahtaa keski-iän ylittäneeseen keskustalaiseen mieheen. Saattaa olla, että yllättävään vakauden kaipuuseeni ovat vaikuttaneet Kanervan tukiaistoilailut ja Vanhasen ruusus- ja lautakasajupakka. Haluaisin taas nähdä politiikan kärjessä isähahmon, joka tekisi paitsi vastuullista politiikkaa, osoittaisi suoraselkäisyytensä myös perheenisänä ja aviomiehenä. (En suostu uskomaan, että Paavo alentuisi nipistelemään lentoemäntiä.) Nyt puhutaan tietenkin Paavo Matti ...

Tyttäreni tuli eräänä päivänä esikoulusta ja huusi jo ovelta: Arvaa äiti mitä? Ei ollut kyse leivonta- eikä teatteripäivästä, vaan eskarin vessassa oli uudet hanat! Sellaiset, joista suihkusi vettä kuin mummolan lähellä olevasta Pyhänkoskesta, kun vain laittoi kädet alle. ”Ei tartte ees vääntää”, tytär ilakoi. Itsestäänsuihkuavien hanojen innoittamana aloin miettiä, mistä asioista varttuneempi kansalainen voisi löytää samanlaista riemua – jos ei oteta lukuun vappua, ...