Syksy on lähtenyt perinteisesti käyntiin uusien opiskelijoiden saapumisella. Tämä syksy poikkeaa hieman aiemmista sillä, että uusien opiskelijoiden aloituspaikkoja lisättiin noin kolmella tuhannella koko maassa. Tämän kehityskulun on suunniteltu jatkuvan seuraavat viisi vuotta.

Koulutuspolitiikassa on toteutettu viime vuosina useita toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ollut saada opiskelijat nopeammin opintoputken läpi työmarkkinoille. Opintotuen ehtoja on kiristetty, ja tulevina vuosina aloituspaikat pyritään suuntaamaan juuri lukiosta valmistuneille. Opintojen aikaista työntekoa halutaan karsia, sillä se ilmeisesti hidastaa opintojen suorittamista – vaikka tutkimukset osoittavat, että opintojen aikainen työnteko nopeuttaa työllistymistä. Koulutusmääriä halutaan lisätä, sillä Suomi on tippunut kansainvälisessä vertailussa kärjestä sijalle 18 korkeakoulutettujen suhteellisessa määrässä. Tahtotila on, että näillä toimenpiteillä nopeutetaan työllistymistä ja pidennetään työuria, näin paikaten maan taloutta.

Valitettavasti toteutetut ja suunnitellut toimenpiteet aiheuttavat lähinnä päinvastaisia tuloksia. Aloituspaikkojen ja koulutusmäärien lisääminen yhdistettynä opintotahdin kiristämiseen johtaa siihen, että työmarkkinoille siirtyy korkeakoulutettuja nopeammin, kuin sieltä poistuu väkeä. Korkeakoulutettujen koulutusmääriä on lisätty voimakkaasti 1990-luvulta alkaen, ja aloituspaikkoja on nyt jo tarjolla noin 60 %:lle ikäluokasta. 30-34-vuotiaiden ikäluokasta korkeakoulutettujen osuus on nykyisin yli 40 %, ja osuus tulee vain kasvamaan koulutusmäärien lisäämisen myötä. Työmarkkinoiden tarve korkeakoulutetuille ei ole kasvanut samaa tahtia koulutusmäärien lisäämisen myötä, minkä vuoksi korkeakoulutettujen työttömyys on moninkertaistunut 2000-luvun aikana. Mikään ala ei enää takaa varmaa työpaikkaa, vaan edessä on sirpaleinen työura, joka on katettu määräaikaisuuksilla, työttömyysjaksoilla ja uudelleenkouluttautumisella.

Akavan kanta koulutusmääriin on, että alakohtaisia koulutusmääriä tulee tarkastella vallitsevan työmarkkinatilanteen mukaan. Nykyisessä työttömyystilanteessa fiksumpaa koulutuspolitiikkaa olisi vähentää aloituspaikkoja aloilta, joilla on ylitarjontaa työntekijöistä, ja lisätä niitä aloille, joilla on tarvetta työvoimalle.

Korkeakoulutus on suuri investointi yhteiskunnalta yksilölle ja myös itseltä, ja on väärin jos koulutus ei kannakaan hedelmää. Opiskelijalla on oikeus työllistyä valitsemalleen alalle sen jälkeen, kun hänelle on myönnetty opiskelupaikka. Pyrimme vaikuttamaan siihen, että ensi vuonna tehtävissä koulutuspoliittisissa linjauksissa huomioidaan paremmin työmarkkinatilanne, ja että tehtävillä toimenpiteillä aidosti parannetaan opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden asemaa työmarkkinoilla.

Antti Väisänen, Akavan opiskelijat