Jylkkärin toimitus kuittaa tämän numeron myötä lukuvuoden urakan päätetyksi. Yhdistetty vappu- ja kesälehtemme on paisutettu loman kunniaksi niin suureksi kuin tekniikka ja telineet mahdollistivat.
Viimeisen pääkirjoituksen ydinsisällön oli keväthengessä tarkoitus koostua simasta ja serpentiinistä. Mutta kuinkas sitten kävikään.
Hallitus sihtasi pari viikkoa sitten yllätysiskun ylioppilaskuntien vyötärönseudulle. YTHS:n valtion tuki päätettiin varoituksetta lopettaa ensi vuoden alussa. Käytännössä katoamassa on jopa viidennes terveydenhoitosäätiön rahoituksesta.
JYYn sosiaalisihteeri Karoliina Vainikainen pohtii, tajuavatko poliitikot edes päätöksen mittasuhteita. He kun ovat periaatteessa poistamassa vain valtion vuokra-avustusta, joka on yhteensä 10 prosenttia YTHS:n kokonaispotista. Käytännössä päätös kuitenkin ahmaisee säästölaariin vielä toiset 10 prosenttia, sillä kokonaisrahoituksen pieneneminen vähentää myös Kelan osuutta säätiön rahoituksesta. Se kun lasketaan prosentteina nyt pienentyvästä kokonaissummasta.
YTHS saa rahoituksensa tällä hetkellä valtiolta, Kelalta, kunnilta ja opiskelijoilta. Nykyisen toiminnan ylläpitäminen edellyttäisi todennäköisesti joko kuntien avun lisäämistä tai opiskelijoiden maksuosuuden kasvattamista.
Kuntia kiinnostanee YTHS:n tukeminen, sillä muuten opiskelijat putkahtavat niiden omilla terveysasemilla kiemurtelevien jonojen jatkeiksi. Kaupungintalojen holvit eivät kuitenkaan tällä hetkellä varsinaisesti pursuile ylijäämäseteleitä.
Opiskelijat voivat siis varautua kaivamaan kuvetta. Vainikainen arvelee, että puhe voisi olla vaikkapa kymmenen euron vuosittaisesta jäsenmaksukorotuksesta.
Korotukset saattavat silti olla miellyttävämpi vaihtoehto kuin palveluiden karsiminen. YTHS:n toimitusjohtaja Jukka Männistö arvioi Helsingin Sanomissa 13.4., että valtion rahoitusosuus vastaa henkilöstökuluissa keskimäärin 67 työntekijän vuotuista työpanosta. Männistön mukaan mahdollisia säästöjä täytyisi lähteä etsimään erikoislääkäripalveluista, esimerkiksi mielenterveyspuolelta.
Jännittävää on nähdä, miten Jyväskylässä karsittaisiin erikoislääkäreistä. Meidän YTHS:llä niitä kun saa nykyäänkin metsästää kiikareiden kanssa. Lisäksi Männistön mainitsemien mielenterveyspalvelujen odotusajoissa kolkutellaan Jyväskylässä jo nyt hoitotakuun rajoja. Lisäapuja ei ole odotettavissa myöskään kaupungilta, sillä siellä kyseinen raja on jäänyt jo kaukana sinertävään menneeseen.
Nyt sitten odotellaan, miltä suunnalta kolikoiden kilinää alkaisi kuulua. Toukokuun puoliväliin mennessä meidän kaikkien pitäisi olla jo vähän viisaampia.
Sitä ennen Kirkkopuistossa on hyvä valmistautua edessä siintävään vapauteen. Jos henki pihisee vielä torstaipäivällä, ylioppilaskunnan vappupiknik on erinomainen paikka parannella jyskyttävää päätä ja sammutella kuoharihuuruisten grillaajien aiheuttamia ruohikkopaloja. Mahdolliset ruhjeetkin voi vielä toistaiseksi hoidatuttaa edullisesti Puistokadulla.
Minna Tiainen
paatoimittaja@jylkkari.fi