Maria Lund olisi päässyt opiskelemaan oikeustieteelliseen Ranskassa, mutta hän ei koskaan aloittanut opintoja. Sen sijaan hänestä tuli laulaja, näyttelijä – ja keskisuomalainen.

Nuorempana en tiennyt haluavani työskennellä musiikin parissa. Musiikki oli minulle vain harrastus. Soitin harppua ja pianoa, mutta laulaminen ei ollut minulle ykkösjuttu missään vaiheessa. Ehkä siksi, että vanhempani lauloivat kumpikin. Se oli siis periaatekysymys.

Kirjoitettuani ylioppilaaksi Düsseldorfissa hain opiskelemaan oikeustiedettä Ranskaan. Minua kiinnosti kansainvälinen oikeus ja diplomaatin ura.Puhun suomen lisäksi saksaa, ranskaa, romaniaa, englantia ja espanjaa – joten toivoin voivani matkustaa paljon ja käyttää kielitaitoani.

Olisin päässyt kouluun sisään, mutta en koskaan aloittanut opintojani. Halusin sittenkin kokeilla uraa musiikkialalla. Olin tuossa vaiheessa jo saanut tehdä keikkaa vähän kuin kesätyönä. Lauloin jazzia. Se oli minulle todella mielekästä ja rakasta. Eivätkä vanhempani laulaneet sitä. He olivat molemmat oopperalaulajia.

Elämäni oli tuolloin vielä melko vahvasti synnyinmaassani Saksassa, eikä Suomeen muuttaminen kuulunut suunnitelmiini. Sitten sain Marian roolin Tampereen Teatterin West Side Story -musikaalista. Se oli minulle sellainen unelmien täyttymys, koska tunsin musikaalin jo entuudestaan läpikotaisin.

West Side Storyn myötä muutin virallisesti Suomeen. Tapasin miehen ja menimme naimisiin. Kaikki oli sattuman kauppaa.

Nyt olen asunut Hankasalmella nelisen vuotta. Ennen muuttoani minulla ei ollut minkäänlaista suhdetta Hankasalmeen. Asuin Tampereella ja olin juuri eronnut miehestäni.

Ja sitten… Etuovi.com. Iso tyhjä tontti veden äärellä, keskellä metsää. Siitä se unelma sitten lähti. Hakusanana minulla oli Keski-Suomi, koska sijainti on keikkailevalle ihmiselle todella kätevä. Jos Helsinkiä mietitään, niin sehän on oikeasti aika periferiassa. Kaikki isot jutut ovat toki keskitettyinä sinne, ja varmaan siellä olisi paljon töitä, jos niitä haluaisi sieltä etsiä.

Shrek-musikaali on ensimmäinen teatteriprojektini Jyväskylän kaupunginteatterissa. On todella hienoa, että Shrek saatiin tänne. Olin aiemmin käynyt useita kertoja täällä keikalla. Haaveilin aina pääseväni tänne pukuhuoneeseen ihan oikeasti enkä vain hetkeksi tai yhdeksi päiväksi. Täällä on todella energinen ja nuori teatterinjohtaja. Hänellä on hyviä ideoita.

Ensimmäistä kertaa törmään myös siihen, että teatterissa, työpaikalla, kukaan ei hauku johtajaa. Se on erikoista. Sen täytyy merkitä jotakin.

Tässä ammatissa tulee väistämättä kausia, että töitä ei ole tarjolla. Kyllä se silloin kalvaa, ettei minulla ole mitään koulutusta. Diplomaatin ura olisi ollut se toinen suuri haaveeni. Olisin saanut olla ihmisten kanssa tekemisissä, matkustella eri maissa ja kunnianhimoisesti joka maassa oppia vielä uuden kielen.

Toki välillä vähän harmittaa, että tuo jäi toteutumatta. Mutta olisi minua harmittanut hirmuisesti sekin, jos en olisi saanut pukeutua näihin kaikkiin ihaniin hameisiin ja mekkoihin. Työajat ja työpätkät ovat sellaiset, että pääsen matkustelemaan oikeastaan milloin vain haluan. Luulen, että se riittää minulle. Pääsen aina silloin tällöin vetreyttämään kielitaitoani.

En ole harkinnut paluumuuttoa Tampereelle tai muuallekaan. Olemme uuden mieheni kanssa rakentaneet ihan oikean kodin Hankasalmelle. Uskon myös, että lapsemme on hyvä kasvaa siellä. Olen löytänyt hyviä ystäviä ja koen, että olen jo juurtunut tänne Keski-Suomeen.

Joskus tulevaisuudessa haluaisin vielä perustaa oman leipomoliikkeen. Sekin todennäköisesti tulee sijaitsemaan Hankasalmella.