Kuvakaappaus kirjoittajan tekemästä rikosilmoituksesta.

Voiko varastetun polkupyöränsä yhyttää itse? Jylkkäri kokeili, jotta sinun ei tarvitse.

1. Jotta voi jäljittää polkupyörävarkaan, on ensin hukattava pyöränsä. Tämä onnistui helposti fuksiaisteni jälkeisenä yönä. Olin jättänyt alakouluikäisenä saamani Jopon yliopiston päärakennuksen edustalle keskiviikkoiltana ja talsinut yöllä jatkopaikasta suoraan kotiin. Seuraavana aamuna oli halvimmalla mahdollisella vaijerilukolla sidottu kulkupeli tiessään.

Polkupyörää ei siis kannata jättää yön yli vartioimattomalle kampukselle. Se, ettei alueelle eksy juurikaan satunnaisia ohikulkijoita, ei tarkoita, etteikö alueella liikkuisi pyörävarkaita. Pikemminkin päinvastoin.

2. Torstai-iltana kaverini ehdotti, että voisin etsiä kadonnutta pyörääni nettihuutokaupoista. Huuto.net auki, hakusanaksi Jopo ja tulokset näkyviin uusimmat ensin. Listan kakkosena löytyikin oikean värinen Jopo Jyväskylästä. Ajokki oli pistetty myyntiin vain paria tuntia aiemmin.

Kuvasta oli rajattu pois satula ja muut tunnistettavat yksityiskohdat, joten en voinut olla varma onko kyseessä minun vai jonkun muun kulkupeli. Varastetulta se joka tapauksessa vaikutti. En halunnut hukata ainoaa johtolankaani, joten päätin ilmoittautua pyörän ostajaksi. Osta heti -toiminnolla selvisivät välittömästi myyjän nimi, puhelinnumero ja myöhemmin vääräksi osoittautunut osoite.

Kun nimi oli tiedossa, löytyi pikaisella googlettelulla myös videoklippi, jossa myyjä esiintyi. Tiesinpähän minkä näköisen ja oloisen kaverin kanssa olin tekemisissä.

3. Poliisilaitoksen puhelinpäivystys oli illalla kiinni, joten täytin seuraavaksi sähköisen rikosilmoituksen jossa selostin tilanteen. Huuto.netin myyjä naputteli tekstareita ja halusi päästä pyörästä eroon mieluiten välittömästi, mutta viivytin kauppoja seuraavalle päivälle. Parasta olisi, jos kauppapaikalle saisi mukaan poliisipartion selvittämään tilannetta.

Rikosilmoitukseni lukenut poliisi soittikin seuraavana päivänä. Jos kenttätutkintapartio olisi vapaana, voisi partio saapua siviiliautolla kauppapaikalle.

4. Kaupat sovittiin perjantaina Savelan Nesteelle kello neljäksi. Sain varmistuksen poliisipartion osallistumisesta kymmenen minuuttia ennen sovittua tapaamisaikaa. Sitä ennen olivat pari YouTube-pätkän myyjästä nähnyttä kaveriani menneet jo Nesteelle tarkkailemaan tilannetta.

Kun saavuin kauppapaikalle, oli poliisipartio ottanut jo kiinni pyörän tuoneet nuoren miehen ja naisen. Kumpikaan heistä ei ollut Huuto.netin myyjä, vaan kaksikko väitti, ettei kauppias itse päässyt paikalle. Pian kaverini kuitenkin ilmoittivat, että alkuperäinen myyjä olikin istunut kauempana ja livahtanut kohti Kortepohjaa pian poliisin ilmaannuttua. Kaverini sopivat lähtevänsä pyörillään myyjän perään ja soittavansa hätänumeroon, jos miestä vielä näkyisi.

Sainko siis pyöräni takaisin? No en. Myyty Jopo ei ollutkaan minun – mutta sen satula oli. Kauppiaat olivat ehkä tunnistamista vaikeuttaakseen vaihtaneet varastettujen pyörien osia keskenään.

5. Kaverini pääsivät pian myyjän jäljille ja alkoivat selostaa tämän liikkeitä hätänumeroon. Mies kulki aluksi jalkaisin, mutta haki sitten kerrostalosta pyörän alleen. Myyjä onnistui hetkeksi eksyttämään seuraajansa, mutta ilmaantui lopulta Rentukan nurkille jonkun tuttunsa kanssa. Kaverini opastivat poliisin perille ja myyjä poimittiin talteen.

Vaikka tekijät jäivätkin kiinni, jäi Jopo lopulta varkaille. Tosin seuraavana sunnuntaina poliisi kysyi puhelimessa, olisinko halunnut satulani takaisin. Kieltäydyin kohteliaasti.

 

Lue pidempi versio pyörävarkaudesta osoitteesta teleportaasi.fi.
osa 1.
osa 2.
osa 3.