Psykologian opiskelija Juho Strömmer on harrastanut kiipeilyä yli kymmenen vuotta. ”Kiipeily on ollut pitkään osa elämääni, ja minua kiehtoo edelleen sen tarjoama itseni kokonaisvaltainen haastaminen”, Strömmer luonnehtii. Kuva: Johannes Kaarakainen
Psykologian opiskelija Juho Strömmer on harrastanut kiipeilyä yli kymmenen vuotta. ”Kiipeily on ollut pitkään osa elämääni, ja minua kiehtoo edelleen sen tarjoama itseni kokonaisvaltainen haastaminen”, Strömmer luonnehtii. Kuva: Johannes Kaarakainen

Psykologian opiskelija Juho Strömmer rentoutuu kiipeilyharrastuksen parissa, vaikka itse kiipeily onkin aika aggressiivista puuhaa. Muuten rauhallista Strömmeriä kiehtoo vapaalla vauhti ja itsensä haastaminen.

Vaajakosken liikuntakeskus Hutungin kiipeilypuoli on suuren hallin takaosassa, keilahallin ja sählykaukaloiden takana. Se on täynnä innokkaita kiipeilijöitä: ala-asteikäisistä juuri eläkkeelle päässeisiin harrastajiin.
Paikalla on myös Jyväskylän yliopistossa psykologiaa opiskeleva Juho Strömmer kolmen kaverinsa kanssa.
”Kiipeily sopii ihan kaikille. Tietenkin on hyötyä, jos on kevyt ja voimakas, mutta eniten tämä vaatii kärsivällisyyttä ja tietynlaista lapsenmielisyyttä. Tampereella on sellainen pappa, joka on reilusti eläkeläinen ja ihan uskomattomassa kunnossa”, yläasteikäisestä saakka kiipeillyt Strömmer kertoo.

Reilu kymmenen vuotta sitten pohjoispohjanmaalainen Ylivieskan kaupunki sai EU-rahaa, jolla rakennettiin urheiluhalli. Halliin päätettiin rakentaa myös kiipeilyseinä. Seinä lumosi silloin yläasteikäisen Strömmerin. Vielä Tampereella asuessaan ja valaistussuunnittelua opiskellessaan Strömmer saattoi käydä kahdeksankin kertaa viikossa kiipeilemässä.
”Jäin heti silloin alussa koukkuun. Se oli vaan yksinkertaisesti niin vaikeata ja on se vieläkin”, Strömmer sanoo.
Aktiivinen nuorimies harrastaa myös laskettelua sekä kesäisin temppuilua, pujottelua ja nopeuslaskua.
”Kiipeily vaatii voimaa, ketteryyttä ja erityisesti boulderointi päättelykykyä. Lisäksi lajina tämä on yhteisöllinen: saa kavereiden kanssa yhdessä puhdistella erilaisia siirtolohkareita, vertailla otteita ja arvuutella, mikä reitti olisi paras.”

Nykyisin Strömmer kiipeilee muutaman kerran viikossa Hutungilla opiskelijailtoina. Suomen luonnonolosuhteista johtuen talvella kiipeillään sisätiloissa. Kesäisin Strömmer haluaa kiipeillä luonnossa. Vielä vuosien jälkeenkin samat asiat kiipeilyssä kiehtovat häntä.
”Kiipeily toimii vastapainona kaikelle muulle. Siinä pitää keskittyä niin paljon, että ei voi miettiä mitään muuta. Vaikka itse kiipeilysuoritus voi olla aggressiivinen, fiilis on täysin päinvastainen. En osaa edes kuvailla sitä flow-fiilistä, se on hieno hetki!”
Tuleva psykologi näkee kiipeilyn kokonaisvaltaisena harrastuksena, joka pitää kropan kunnossa ja tarjoaa haasteita myös mielelle.
Usein iltaisin nukkumaan mennessään Strömmer miettii, millainen ote olisi hyvä johonkin tiettyyn seinään tai voisiko jotain isoa siirtolohkaretta kokeilla boundaroida toista reittiä.

Kiipeily on vienyt Strömmeriä myös ulkomaille. Muutama vuosi sitten hän lähti puoleksi vuodeksi Espanjaan vain kiipeilemään ja viime keväänä hän oli vaihdossa Italiassa, jossa Strömmer kiipeili suuria kallioita pitkin. Erään hienoimmista kiipeilykokemuksistaan mies koki Adrianmerellä muutama vuosi takaperin.
”Olimme purjehtimassa luonnonpuistossa ja näimme vuorisaaren kohoavan merestä. Onneksi muille sopi, että ankkuroimme siihen päiväksi. Kiipeilin koko päivän merestä vuorta ylös ja lopulta huipulla hyppäsin takaisin mereen. Sillä välin muut makasivat veneen kannella ja ottivat aurinkoa.”

FAKTA:

* Juho Strömmer opiskelee psykologiaa Jyväskylän yliopistossa. Hän kirjoittaa graduaan iän vaikutuksesta aivojen esitietoiseen prosessointiin. Aikaisemmin hän opiskeli suomen kieltä humanistisessa tiedekunnassa ja on valmistunut Tampereen ammattikorkeakoulusta valaistussuunnittelijaksi.

* Kiipeily on yleistermi, joka kattaa erilaisia alalajeja, esimerkiksi jää- kuin vuorikiipeilyn. Seinäkiipeily on kehittynyt harjoitus- ja kiipeilypaikkojen korvaajasta hiljalleen omaksi alalajikseen. Se sopii erittäin hyvin aloittelijoille, ja kiipeilyhalleissa vuokrataan välineitä kokeilijoille.

* Boulderointi tarkoittaa kiipeilyä ilman turvavälineitä pelkillä kiipeilykengillä. Boulderoinnissa on kuitenkin hyvä käyttää apuna pädiä eli patjaa mahdollisten putoamisvahinkojen estämiseksi. Laji kehittää erityisesti voimaa ja ketteryyttä. Alun perin boulderoinnilla tarkoitettiin irtonaisten lohkareiden päälle kiipeämistä, engl. boulder = lohkare.

* Alkukustannusten jälkeen kiipeilyssä ei ole muita erityisiä menoja. Kiipeilyssä tärkein varuste on oikeanlaiset kiipeilykengät, joita voi alkuun vuokrata tai lainata, kuten muitakin tarvittavia välineitä. Eri kiipeilylajeissa tarvitaan erilaisia välineitä.

Kyösti Hagert