Tältähän se vaikuttaa, että kamelin selän katkeamispistettä ei ole vielä Suomessa saavutettu. Oma osansa on tietty etabloituneen ylioppilasliikkeen itsetarkoituksellisen sopuilevalla osallistumiskulttuurilla. Vaan ettei asiassa parhaillaan olisi tapahtumassa jonkinasteinen murros?

Täällä Saksassahan kynnys isoihin protesteihin ja suoraan vaikuttamiseen ylittyi monin paikoin juuri tuon lukukausimaksukysymyksen myötä. Se oli sen verran konkreettinen rajoite opiskelijoiden ”hiljaiselle enemmistölle” ja heidän perheilleen, jotka olivat käytännössä joutumassa maksumiehiksi. Protestien myötä elävöityi myös koko paikallinen osallistumiskulttuuri noin yleensä.

Sama skenaario voidaan yllättävän helposti kuvitella Suomeenkin. Tarvitsee vain vaikka miettiä, millainen meteli tulisi jos ylioppilaskunta ilmoittaisi kuusinkertaistavansa jäsenmaksun. Se olisi samoissa luokissa kuin tyypillinen saksalainen lukukausimaksu. Ehkä viime päivinä uutisoiduista Misukan ja Tanskasen ryhmien esityksistä noussut myrsky merkitsee sitä, että alamme lähestyä katkeamispistettä. Tästä voi kai päätellä, että tavanomaisesta panettelusta huolimatta suomalainen korkeakouluopiskelija ei ole niinkään haihatteleva idealisti kuin piinkova realisti.