Ihanneopettaja voi olla lävistetty punkkari tai harras, huivia käyttävä muslimi, mutta poliittiseen puolueeseen liittymistä kannattaa harkita kahdesti.

Ei ole helppoa olla opettaja. Opettaja-lehti julkaisi alkukeväästä tutkimuksen, jonka mukaan opettajat kokevat hurjia ulkonäköpaineita. Kaksi kolmasosaa olisi oppilaiden kommenttien takia jopa valmiita käymään pukeutumiskonsultilla. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkimusryhmään kuuluvat Pekka Räihä ja Pekka Kosonen puolestaan ovat sitä mieltä, että käsitystä hyvästä opettajasta on tuuletettava. Tutkijat väittivät Helsingin Sanomissa syksyllä, että joka kolmannelta suomalaisopettajalta puuttuu ominaisuuksia, joita työ nykypäivänä vaatii.
Jylkkäri jututti viittä opettaja-asiantuntijaa selvittääkseen, millainen kuva piirtyy tämän päivän ihanneopettajasta.
Kysymyksiin kantaa ottivat Kuokkalan koulun rehtori Seppo Pulkkinen, opettajankoulutuslaitoksen lehtori Emma Kostiainen, Viitaniemen koulun yhdeksäsluokkalaiset Saana Kuisma ja Joonas Haapaniemi sekä luokanopettajaopiskelija Veera Venäläinen.

Pukeutumisen ja ulkonäön suhteen vastaajat olivat kautta linjan hyvin sallivia. Kaikki hyväksyivät ihanneopettajalla tatuoinnin tai lävistyksen.
”Pukeutuminen on osa persoonallisuutta, ja opettajan pitää olla oma itsensä täällä koulussa”, vastaa rehtori Pulkkinen.
”Totta kai pitää muistaa hyvä maku, ettei loukata ketään”, hän lisää.
Myöskään uskonnollisia symboleja, kuten päähuivia tai ristin kantamista, ei nähty ongelmana, niin kauan kuin opettaja on suvaitsevainen ja laajakatseinen muunlaisia elämänkatsomuksia kohtaan.
”Jos oppilas on opettajan kanssa eri mieltä jostain asiasta, se ei saa vaikuttaa koulumenestykseen”, linjaa Haapaniemi.

Nykyaikainen opettaja ei siis saa tuputtaa omia näkemyksiään oppilaille. Siksi vastaajat suhtautuvat varauksella opettajien poliittiseen aktiivisuuteen, vaikka kiinnostus yhteiskuntaan on myös myönteinen. Rehtori Pulkkinen on nihkeä opettajien kunnallispolitiikkaan heittäytymistä kohtaan.
”En näe sitä hyvänä, sillä opettaja opettaa kaikkia aatesuunnasta riippumatta eikä saisi olla itse vahvasti leimautunut”, hän sanoo.
Lehtori Kostiainen kertoo sen sijaan kannustavansa opettajaopiskelijoita osallistumaan politiikkaan, koska sillä tavalla voi vaikuttaa koulumaailmaan liittyviin asioihin.
”Mutta politiikkaan liitetään usein yksikantaisuus, joka on asia erikseen”, hän lisää.

Opiskelijoiden keskuudessa elää sitkeä uskomus, jonka mukaan gradulla ei ole työnsaannin kannalta merkitystä. Tämän luulon rehtori Pulkkinen kumoaa: hän katsoo myös arvosanaa.
”Jos gradu on ihan limbo, niin kyllä se antaa sellaisen kuvan, että ei jaksa panostaa paperihommiin. Ja paperihommat ovat osa opettajan elämää”, rehtori tokaisee, mutta kertoo antavansa työnhakijalle mahdollisuuden selittää, miksi gradun arvosana on mikä on.
”Elämäntilanne voi olla sellainen, että gradu tulee tehtyä vähän toisella kädellä”, huomauttaa myös oman gradunsa syksyllä aloittava Venäläinen.
Yhdeksäsluokkalaisia ei sen sijaan kiinnosta, kuinka opettaja on omat koulunsa käynyt.

Eräitä on neuvottu jo alakouluiässä valitsemaan harrastukseksi pianonsoitto siltä varalta, että opettajan ammatti alkaisi kiinnostaa myöhemmin. Pitääkö mallikkaan opettajan siis osata soittaa?
”Ainakin vähän. Jos ei osaa yhtään, on asenteessa vikaa. Herää kysymys, onko henkilö oikealla alalla”, lehtori vastaa puolustaen opettajankoulutuslaitoksen linjausta, jonka ansiosta pianotunnit ovat osa luokanopettajan koulutusta.
Muiden haastateltavien mielestä soittotaito ei ole välttämättä tarpeellinen. Opettajaopiskelijan mielestä vaatimukseen pianonsoittotaidosta liittyy vanhentunut käsitys siitä, mitä musiikinopetus on.

Monet opettajat kokevat, etteivät voi ammattinsa takia käyttäytyä omalla ajallaankaan aivan vapautuneesti. Haastateltavien mukaan ihanneopettaja saa kuitenkin esimerkiksi käydä baarissa.
”On uskomaton käsitys, että opettajan pitäisi olla jokin mallikansalainen”, Venäläinen lataa.
”Mutta asiaan saattaa liittyä problematiikkaa, sillä joidenkin oppilaiden vanhemmat ajattelevat, että opettaja ei voi elää kuten muut.”
”Mutta baarissa käynti ei saa vaikuttaa työkykyyn. Eli ei maanantaina krapulassa opettamaan töihin”, Kuisma huomauttaa.
Silläkään ei ole haastateltaville väliä, onko opettaja naimisissa tai ei, lapseton tai perheellinen, hetero tai homo.

Mutta kun kysytään, mitä ihanneopettaja harrastaa vapaa-ajallaan, joitakin vaateita esitetään.
Rehtori painottaa liikunnan merkitystä. Tuleva opettaja on puolestaan sitä mieltä, että mikä tahansa, mikä tuottaa iloa ja vastapainoa työlle, on opettajalle sopiva harrastus. Yläkoululaisten mielestä ihanneopettaja harrastaa sitä, mitä opettaa. Se osoittaa, että on töissä tosissaan.
”Tekisi mieli sanoa, että kuorolaulua, sillä se kasvattaa yhteisöllisyyteen”, nauraa puolestaan lehtori Kostiainen.
”Mutta vastaukseni on, että ideaaliopettaja harrastaa arjen ihmettelyä. Säilyy herkkyys nykyhetkeen.”

Eevamaija Roininen

Valtakunnallinen kasvatusalan yhteisvalintakoe VAKAVA aloittaa pääsykoekauden Jyväskylän yliopistolla 13. toukokuuta. Jyväskylästä opiskelupaikkaa tavoittelee vuosittain yli 11 000 hakijaa.